Kaksi paitaa ja peppu

Tänään ihmettelimme, kun oli niin hiljaista, eikä pentuja näkynyt niiden tavanomaisilla nukkumapaikoilla, sohvalla tai kiipeilytelineellä. Pienen etsimisen jälkeen troikka löytyi umpiunessa talon toisesta päästä, tuolilla pysyvämpää säilytyspaikkaa odottaneesta hiekkalaatikosta. Unski ja Pirkko lojuivat laatikon päädyissä ja Terttu oli levittäytynyt keskelle mukavasti kierteelle.

Kuten ihmislapsillakin kissanpennun paras kaveri on toinen pentu. Emo ruokkii, pesee ja vahtii, ettei kukaan hölmöile, mutta leikkimään emo ei innostu. Yhtenä laumana pennut ryntäilevät huoneesta toiseen sen mukaan, missä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Välillä ne pysähtyvät hetkeksi painimaan, leikkimään pallolla tai tappamaan leluhiirtä. Jopa ruokalautanen on yhteinen. Ja kun lautanen ruoka-aikaan kalahtaa keittiön pöydälle ja ruokapurkki avautuu, joka tenava on salamana paikalla, sillä nopeat syövät hitaiden eväät. Jos myöhästyy, ovat kananpalat ruokakeon päältä todennäköisesti jo kadonneet sisarusten suuhun.

Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, suuri muutos sen elämässä on nimenomaan samanikäisten kavereiden puute. Hyvällä tuurilla perheen muut kissat tarjoavat leikkiseuraa, mutta ellei sitä ole saatavilla, tulee uuden omistajan paneutua tosissaan pikkukissan leikittämiseen. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäin riehumista ihan niin kuin ruokaakin. Pitkän päivän yksin kotona ollut pentu yrittää tyydyttää seuran- ja leikintarpeensa illan aikana liimautumalla omistajan kylkeen, seuraamalla tätä joka paikkaan ja kerjäämällä huomiota. Hellyyttävää, mutta myös surullista, kun tietää sen johtuvan yksinäisyydestä.

Ainoana kissana ragdoll-pentu tarvitseekin paljon huomiota ja leikkiseuraa. Ahkera leikkiminen - hyppely, juokseminen ja kiipeily - myös vahvistaa sen lihaksia ja pitää kuntoa yllä. Samalla omistajan osoittama huomio saa sen unohtamaan nopeasti sisaruksensa ja tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi uutta perhettä.

Tissutellaan ihan vähän

Yleensä kissaemo alkaa vierottaa pentujaan 6-7 viikon iässä, kun kiinteä ruoka jo muodostaa pääosan ruokavaliosta. Monni on hoitanut vieroituksen päättäväisesti mutta lempeästi. Kun pentu on yrittänyt kaivautua sen mahakarvoihin, se on tavallisesti ottanut pennun pään tassujensa väliin ja alkanut pontevasti pestä sen naamaa. Jos Monnia on väsyttänyt, se on välillä antanut pennun imeä nisää puolisen minuuttia, noussut sitten ylös ja siirtynyt sivummalle.

Tänään Monni oli päivätorkuilla sohvalla, kun Terttu loikkasi sen viereen, tunki äänekkäästi kehräten kuononsa mamman mahavilloihin ja telakoitui kiinni. Kun Pirkko huomasi, mitä oli tekeillä, sille tuli kiire päästä osingolle. Monni antoi tyttöjen tissutella juuri sen verran, että ehdin hakea kameran.

Unskia ei sen sijaan enää maitobaari kiinnosta. Se on (ainakin omasta mielestään) jo iso poika, jonka lempiherkkua on liha.

Pikku riiviöt

Nyt yhdeksän viikon iässä pennut ovat ottaneet haltuunsa koko talon. Aamulla kun heräämme, ne ovat jo päivystämässä makuuhuoneen ovella. Yksi makaa pönkkänä oven edessä, ja kun saan oven kymmenen senttiä raolleen, kaksi muuta tunkee siitä sisään. Heittelen raosta ensin pentuja vähän kauemmaksi ja kun suuntaan kohti keittiötä, kaikki yrittävät rynnätä ohitse - jalkojeni välistä.

Pentuhuoneen hiekkalaatikko on nykyään lähinnä Monnin käytössä. Tenaville on selvinnyt, että isot kissat käyvät eteisen laatikoissa. "Ja mehän ollaan isoja, miu!" Aikuisten hiekkalaatikoista löytyy nykyään yhä enemmän pikkuisia pisupaakkuja ja kakkakikkareita.

Riehuremmi on häätänyt isot kissat jopa kiipeilytelineeltä. Tähän asti ylätaso sentään on ollut Sinksun hallussa, mutta tänään Terttu onnistui keplottelemaan itsensä telineen huipulle. Kävin nostamassa sen alas ennen kuin selvisi, miten se oli suunnitellut laskeutuvansa. Hetken kuluttua Pirkko yritti samaa, mutta kun se kurotti ylös, takatassut lipsahtivat keskitason reunan yli ja se jäi roikkumaan ilmaan yhden tassun kynsillä. Onneksi sohvalla maannut palvelija oli valppaana ja ehti syöksyä apuun.

Pato murtui

Nyt tapahtui se, mitä on jo vähän odoteltu. Ensimmäinen pentu (Pirkko, kuvassa) kiipesi pentuhuoneen oviaukkoon viritetyn pahviesteen yli. Se veti itsensä varsin näppärästi etutassuilla yläreunalle ja ponkaisi takatassuillaan suureen maailmaan. Sen jälkeen se istui hetken käytävän matolla ihmettelemässä, mihin seuraavaksi ryhtyisi.

Jotta Pirkko pääsisi halutessaan myös takaisin hiekkalaatikolle ja ruokakupille, irrotin pahvin toisesta reunasta niin, että ulosmenoaukoksi jäi kymmenen sentin rako. Nyt se ei enää ole este, ainoastaan hidaste.

Kun pennut lähtivät tutkimaan taloa, Monni huolestui. Se juoksi ensin vingahdellen kehää niiden ympärillä kuin paimenkoira yrittäen pitää lauman kasassa. Aika nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja ymmärsi, ettei niitä uhkaa mikään välitön vaara olohuoneessa, ruokatilassa ja keittiössä. Sen pitemmälle tenavat eivät vielä ole uskaltautuneet.

Eilen pennut ryntäilivät viiden metrin mittaista käytävää edestakaisin riemuissaan. Ihanaa juosta niin pitkälle kuin pääsee ja jaksaa! Tänään ne ovat löytäneet isojen kissojen kiipeilytelineen. Kaikkein korkeimmalle tasolle, jota kutsumme märssykoriksi, ne eivät onneksi ole vielä osanneet kiivetä. Alemmilla tasoilla ja laatikossa sen sijaan on ravattu ylösalas ja leikitty kukkulan kuningasta. Aina välillä otetaan nokoset viereisellä sohvalla, kun väsy yllättää.

Eilen leikkasin pennuilta myös ensimmäisen kerran terävät kynnenpäät. Sisäkissoilla kynsien säännöllinen leikkaus on tarpeen, sillä ne eivät kulu riittävästi. Ellei niitä leikata, ne saattavat kasvaa kissan kannalta jopa tuskallisen pitkiksi. Kun kissa oppii kynsien leikkaamiseen jo pienenä, se ei aikuisenakaan vastustele operaatiota.