sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Fumikon pennut kävivät tohtoritädillä

F-pennut


Viime tiistaina Fumikon pennut täyttivät 9 viikkoa ja edellisenä päivänä, maanantaina ne saivat ensimmäisen rokotuksensa. Samalla niille tehtiin pikainen terveystarkastus. Perusteellisempi tehdään sitten toisella rokotuskerralla. Tämän käynnin yhteydessä pennut saivat kuitenkin myös mikrosirun.


Sumu, Sulo ja Sisu ovat tunkeneet itsensä aitiopaikalle. Söpö saa kuikuilla takarivistä.

Ensimmäisenä tutkimuspöydälle pääsi Sisu. Se istua napotti reippaana pyyhkeen päällä ja antoi eläinlääkäri Hanna Sillanpään tehdä tarvittavat punnitukset ja räpläykset. Napatyrä...ei. Kulkuset...laskeutuneet. Sydän... tikittää ihan oikeassa tahdissa. Hampaat... oikeilla kohdillaan ja terävät. Ennen kuin rokotus- ja sirutuspiikit kaivettiin esiin, tutkimuspöydälle heitettiin muutama raksu kiinnittämään huomiota. Sisu keskittyi niihin kiitettävästi, eikä inahtanutkaan rokotettaessa ja mikrosirun saadessaan. Vielä testi mikrosirun lukijalla, että siru toimii, ja Sisu oli valmis menemään takaisin boksiin, missä kolme veljeä jo työnsivät tassua ulos häkkiristikon väleistä. Namipalojen rouskutus oli ilmeisesti herättänyt niiden mielenkiinnon.

Sisun sydäntä kuunnellaan. CatVetissä on käytössä hyvin herkkä keskosten
tutkimiseen tarkoitettu stetoskooppi. Siksi siellä kuullaan pienetkin sivuäänet.

Seuraavaksi vuoroon ilmoittautui Sulo. Sille tehtiin samat tutkimukset, ja kaikki muu oli kunnossa, mutta etuhampaissa oli lievä alapurenta. Eläinlääkäri-Hanna kuitenkin totesi, että se voi korjaantua itsestään lähikuukausina, kun maitohampaat vaihtuvat pysyviksi. Ja vaikka ei korjautuisikaan, ongelma on vain kosmeettinen, sillä kulma- ja poskihampaat ovat aivan oikeassa asennossa. Pennun elämää tällainen alapurenta ei haittaisi. Hanna Sillanpää on erikoistunut kissojen hammasongelmiin, joten uskon hänen tietävän, mistä puhui. Piikkifinaalin myös Sulo suoritti kunnialla, kun raksuja oli tarjolla tupla-annos.


Sulon napaa tunnustellaan. Napatyrää ei löydy, mutta Suloa 
huolestuttaa, sillä raksut uhkaavat loppua pöydältä.


Sulon jälkeen pöydälle hyppäsi boksista Söpö. Se selvitti raksujen voimalla tutkimusosuuden kunnialla, ja kaikki oli erinomaisessa kunnossa. Rokotuspiikistä Söpö ei kuitenkaan oikein pitänyt, mutta paha mieli haihtui nopeasti, kun herkkuja lisättiin kuonon eteen. Mikrosirun asennus sujui sitten jo paremmin.

Nykyisin kaikilla rekisteröidyillä rotukissoilla tulee olla luovutettaessa mikrosiru. Jos kissa pääsee karkuun ja päätyy esimerkiksi löytöeläinsuojaan, on sen omistaja helppo löytää sirurekisterin avulla. Ja vaikka kissa ei koskaan karkaisi, sirusta on hyötyä myös sen sairastaessa. Siinä on nimittäin mukana kuumemittari, jonka lukeman näkee sirunlukijalla. Kipeän kissan peppuun ei siis tarvitse enää tyrkätä kuumemittaria!

Kaikki kunnossa Söpön suussa. Pysyvät hampaat vaihtuvat
sitten parin kuukauden sisällä.

Viimeiseksi tutkittiin Sumu, joka oli jo hieman kyllästynyt boksissa odotteluun. Yllättäen myös sen hampaista löytyi lievä alapurenta. Kellään aikaisemmalla pennullani ei ole ollut purennassa mitään huomautettavaa, joten uutinen oli melkoisen hämmentävä. Toivotaan kuitenkin, että Sumun purenta korjautuu, sillä olin suunnitellut käyttäväni Sumua myöhemmin siitokseen. Sumu debytoi lisäksi tammikuun lopulla SUROKin näyttelyssä, mutta näyttelykissalla lievä virhepurenta ei ole ongelma. Tuomareilla ei näet ole tapana katsoa ragdollien suuhun. Piikkiosuuden aikana myös Sumu ilmaisi tyytymättömyytensä, mutta onneksi raksut pelastivat taas tilanteen.

Yih, täti kokeili, tuntuvatko Sulon kulkuset. Kyllä tuntuivat, 
molemmat ovat siis jo laskeutuneet.

F-pentueen kaikki pikkukollit ovat nyt varattuja, mutta kotonamme vilistää neljä viikkoa nuoremman G-pentueen neljä vilkasta tenavaa, jotka vielä etsivät itselleen hyviä koteja. Seuraavassa päivityksessä kerron niiden viralliset nimet.



perjantai 13. marraskuuta 2015

Kaimat kansainvälisen politiikan huipulta

Dollgarden's G-pennut


Nyt pentuhuoneemme pesässä on kollinelikko varttunut jo kohta neljän viikon ikään ja on aika paljastaa poikalauman kutsumanimet. Päätin tällä kertaa jatkaa samaa teemaa, millä niiden emon pentue aikoinaan nimettiin. Ne ristiäiset tosin piti ottaa uusiksi, sillä vähän myöhemmin emo ja sen sisarukset paljastuivat kaikki tytöiksi.

Tällä kertaa sukupuolet ovat taatusti oikeat, sillä ne on määritetty eläinlääkäriasemalla heti syntymän jälkeen. .

Kaikki G-pentueen tenavat ovat todella isokokoisia. Niistä viimeinenkin ylitti 500 gramman rajapyykin noin kolme päivää aiemmin kuin aikaisempien pentueideni kollipennut. Toisaalta myös niiden emo Sylvi on isoin naaraani ikinä, eikä Turre-isäkään ole mikään pikkumies.


Jack ei viitsisi millään poseerata, mutta pysyy sen verran paikoillaan, 
että saadaan kuva otettua.

Jack on ilmeisesti koko pentueen ainoa sininen. "Ilmeisesti" siksi, etten vieläkään ole ihan varma sen pointtiväristä. Se on hyvin tumma, mutta sävyltään valosta riippuen vähän erilainen kuin muilla. Sekä pentujen emolla että isoäidillä on molemmilla hyvin tummat pointit (korvat, tassut ja naamio), mutta sinisiä ne silti ovat. Jackin etutassuissa on kauniit kuviot. Takatassuissa saappaiden korkeus on näyttelyjen kannalta rajatapaus, mutta nykyään ei niiden kanssa enää olla kovin tarkkoja, jos kissa on muuten hyvä. Ja siltä Jack vaikuttaa.

Pikkuinen Jimmy on vähän ihmeissään päästessään ensimmäistä 
kertaa pentuhuoneen sohvalle.

Jimmy on pointtiväreiltään selvästi ruskea. Sekä etutassujen sukat että takatassujen saappaat ovat ainakin toistaiseksi virheettömät, joten Jimmy sopisi mainiosti perheeseen, jota kissanäyttelyharrastus kiinnostaa.  Jimmyn mielestä kaikkein hauskinta puuhaa on painiminen veljien kanssa. 

Bill on kova poika juttelemaan. Se naukuu mielipiteensä myös 
mammalle, joka yrittää komentaa sitä.

Bill on tässä isojen pikkukollien sakissa se kaikkein isoin. Se veti kaulan muihin heti alussa, ja on koko ajan pysytellyt noin 30 grammaa muita edellä. Mielenkiintoista nähdä, tasoittuuko ero myöhemmin. Bill on niin ikään ruskea. Sen etutassuissa kuvio on oikein hyvä, takatassuissa värillinen alue vähän valahtaa toisessa jalassa, mutta ei liian pahasti.

Barackin etutassujen sukat ovat melko pienet ja takatassujen 
saappaatkin rajatapaus. 

Nyt viimeistään kaikki tajuavat, mistä pennut ovat saaneet nimensä, sillä neljännen pikkukollin kutsumanimi on Barack. Se sai nimensä häntänsä mustan kynsilakkamerkin perusteella. Muuten sen pointtivärit ovat ruskeat. Barack oli pitkään pentueen kevyin, mutta on nyt kuronut kaulan kiinni. 

Barack (Obama), Bill (Clinton), Jimmy (Carter) ja Jack (John F. Kennedy) ovat tietysti kaikki USAn demokraattipuolueesta valittuja presidenttejä. Pois se minusta, että olisin alkanut kutsua pentuja George W:ksi tai Richardiksi. Myönnettäköön, että Ronaldia hetken harkitsin, mutta päätin sitten pitää linjani.




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kissanpentujen kuvaaminen - mission impossible

Dollgarden's F-pentue


Viime viikonloppuna pistäydyin sijoituskodissa viemässä taas kassillisen ruokaa F-pennuille. Osutin vierailun taktisesti puolen päivän aikoihin, jotta voisin samalla kuvata pentuja. Tähän aikaan vuodesta kuvien ottaminen vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja taitoa. Tämän reissun jälkeen tuntui, että tarvitsen niitä kaikkia lisää.

Digipokkarilla kuvatessa en ikinä käytä salamavaloa - ellei ole todella pimeää ja silloin olen mieluiten kuvaamatta. Salaman räiskäyttäminen päin näköä on tyly temppu niin ihmiselle kuin kissallekin, ja tulos on aina yhtä kehno. Luonnonvaloa on marraskuun pilvisinä päivinä kuitenkin niin vähän, että kamera säätää automaattisesti suljinajan pitkäksi, mikä eläväisten pentujen kanssa on mahdoton yhtälö.

Periaatteessa pentujen kuvaamiseen tarvitaan 3-4 ihmistä. Yksi käyttää kameraa, toinen heiluttelee huiskaa kuvaajan pään päällä ja yksi tai kaksi heittelee karkaavia pentuja takaisin kuvaan. Ely oli virittänyt pentuhuoneen nurkkaan valkoisen fleece-huovan taustaksi ja puitteet olivat kyllä kunnossa, mutta tällä kertaa kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi kuvauksessa oli liian vähän käsiä.

Tässä todisteet, että yritetty on:

 Huiska heiluu ja pennut ovat vielä kohtalaisesti järjestyksessä. Tarkin kohta näyttäisi kuitenkin olevan Söpön hienoissa alahampaissa oikealla.

 Pennut alkavat olla vähän liiankin täpinöissään hitaaseen suljinaikaan nähden. Sumu yrittää taustalla metsästää huiskaa ja Sulo vasemmalla miettii, uskaltaisiko loikata korokkeelta alas.

 Sumu (toinen vasemmalta) ei saanut huiskaa kiinni, mutta loikkasi sen sijaan eturiviin. Muut heiluvat vieressä huiskaa seuraten.

 Tässä vaiheessa kuvaaja tajuaa, ettei tätä projektia saada kunnialla maaliin. Miten ihmeessä muiden pennut osaavat käyttätyä kuvissa niin sievästi?

 Sulo huomaa taustakankaan mahdolisuudet, Söpöä alkaa oikealla kyllästyttää. Sulo ja Sisu seuraavat huiskaa päät viuhuen.

 Lopulta pakki hajoaa kokonaan ja huiska kiinnostaa enää Sisua. Antaa olla, yritetään toisella kertaa uudelleen.

Söpö onneksi jaksaa poseerata kuvaajalle lohdutukseksi, mutta se ei paljon lohduta, sillä yleisvalo heittää kuvaajan varjon kuvaan, vaikka tämä kuinka kyyristelisi. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

F-pennut saivat viralliset nimet

Dollgarden's F-pentue


Nyt Fumikon pennut ovat jo niin isoja, että on aika rekisteröidä ne. Rekisteröintiä varten tarvitaan tietysti viralliset nimet, joten ei muuta kuin Viljelykasvien nimistö taas käteen ja selaamaan F-kirjaimen kohdalta.

Harmillisesti F-alkuisissa kasvien tieteellisissä nimissä on paljon tytöille sopivia: Fuchsia, Freesia, Fritillaria... mutta vähemmän miehekkäitä s-päätteisiä. Piti siis tehdä kompromisseja ja ottaa kasvisuvun lisäksi lajinimi antamaan a-päätteiseen nimeen lisäpotkua.

Sulo ei kuvaushetkellä meinannut millään pysyä paikoillaan enkä 
saanut siitä ainuttakaan täysin terävää kuvaa. 

Sulosta tuli Dollgarden's Fagus Sylvatica eli euroopanpyökki. Komean kokoinen puu kuvastaa Suloa, hyvin, sillä se on pentueen isokokoisin ja hyvin terhakka energiapakkaus. Sulon lempiharrastus on paini. Onneksi veljiä riittää harjoitusvastustajiksi. Sulo etsii vielä omaa perhettä, ja olisi todella mukavaa, jos tuleva perhe veisi sen joskus myös kissanäyttelyyn, sillä Sulo vaikuttaa oikein lupaavalta pennulta.


Sulo on varattu ja muuttaa tammikuussa Helsingin Kulosaareen.

Luulimme Sumua ensin tytöksi ja sitä kutsuttiin aluksi Siruksi. Kun pennun paino nousi lähes samalla käyrällä Sulon kanssa, aloin epäillä, että olimme erehtyneet. Tytöt ovat nimittäin lähes aina selvästi poikia pienempiä. Kun eläinlääkäri oli vahvistanut epäilyni oikeiksi, ei auttanut kuin vaihtaa nimeä. Sumu on pennuista ainoana väriltään sininen. Siksi siitä tuli Dollgarden's Festuca Glauca eli sininata, Sumulla on myös tavallista pörröisempi turkki, joten se on ulkonäöltään nimensä mukainen.

Sisu saa vierailijoita lähiaikoina, mutta siitä ei ole vielä tehty varausta.

Sisu on toistaiseksi ollut pennuista pienikokoisin, mutta tilanne saattaa korjaantua, sillä sen ruokahalu on hirmuinen. Sen jälkeen kun tenavat alkoivat syödä kiinteää ruokaa, se on ahminut veljienkin sapuskat. Koska se on ruskea colourpoint ja yleisväritykseltään siis melko tumma, se sai nimekseen Dollgarden's Fraxinus Nigra eli mustasaarni

Söpö on juuri herännyt päiväunilta ja vielä vähän uninen.

Söpö on pentueen ainoa bicolour-kuvioinen. Siinä missä veljet ovat riehupettereitä, Söpö on harkitsevainen runopoika. Ei toki säikky tai pelokas, mutta selvästi tarkkailija luonteeltaan. Se sai siksi nimekseen Dollgarden's Filipendula Rubra eli preeria-mesiangervo, joka on kaunis ja herkkä perenna. Söpö on varattu ja muutaa joulun jälkeen Tampereelle viettämään leppoisaa lemmikinelämää.