maanantai 30. syyskuuta 2013

Me ollaan hiiviöitä

Sakke irvistelee veljelleen Kustille. 

Mutta osaa Kustikin näyttää naamoja.

Riehuviikot ovat alkaneet. Muutama päivä sitten pennut oppivat kiipeämään pentuhuoneen ovelle viritetyn pahviesteen yli. Sain onneksi tallennettua tapahtuman videolle, joka löytyy kissalani facebook-sivulta.

Sen jälkeen pienet karvapallot ovat kiitäneet pitkin taloa, ja meno on hiljentynyt ainoastaan päiväunien ajaksi. Silloinkin vain hetkeksi. Tähän asti unoset on otettu pentuhuoneen alustalla, mutta nyt olohuoneesta löytyy paljon jännittävämpiä paikkoja, kuten kuvan isojen kissojen kiipeilyteline. Sen kanttiinsa puolen metrin kokoiseen majalaatikkoon mahtuu mainiosti viisi pentua ja lastehoitaja Monni, joka edelleen huoltaa katrasta antaumuksella. Yöksi porukka suljetaan kuitenkin pentuhuoneeseen turvallisuussyistä.

Pennuista isokokoisin on edelleen Vikke, jonka paino hipoo kohta kilon rajaa. Hyvässä peesissä seuraa Kusti, sitten tulevat Sakke ja tytöt. Kaikilla muilla ruokahalu vaihtelee - välillä syödään, välillä ei. Vain Vikke ei missaa ainuttakaan ateriaa. Lemppariherkkua on tällä hetkellä purkkipenturuoka, johon on sekoitettu vähän kypsennettyä seitiä ja jonka päälle on laitettu pari palaa paistettua, vielä vähän lämmintä kananpojan paistia. Parhaillaan harjoittelemme raa'alla jauhelihalla, mutta toistaiseksi se on maistunut kunnolla vain Sakelle.

Tässä lopuksi on pakko paljastaa, miten ylläolevat hupikuvat on otettu. Pennut olivat juuri heränneet ja kömpineet esiin kiipeilytelineen majasta. Jokainen haukotteli vuorotellen, ja sain siitä kuvan sekunnin murto-osan myöhässä.



lauantai 21. syyskuuta 2013

Konsultti hoitaa kaiken

Lilli Monnin pesulassa. Takana putipuhdas Sakke.

Sinikan isosisko Monni on tähän asti suhtautunut pentuihin hyvin epäluuloisesti. Se on käynyt pentuhuoneen oviaukkoon viritetyn pahvin takana tuijottelemassa ja jopa hiukan sähähtänyt tai murahtanut, kun joku pennuista on tullut lähemmäksi. Joskus se on loikannut pentuhuoneen sisäpuolelle tuolille, mutta se on häädetty nopeasti ulos, koska sen läsnäolo on hermostuttanut Sinikkaa.

Monni on kissalamme C-pentueen emo, mutta koska sillä on B-veriryhmä, sille sopivan kollin löytäminen on äärimmäisen hankalaa. Viikko sitten se sitten siirtyi konsulttihommiin eli vein sen steriloitavaksi, kun se oli saavuttanut leikkaamattomien kissojen sarjassa vihdoinkin ylimmän mahdollisen näyttelyarvon. 

Sterilointi tekee naaraista usein aiempaa lempeämpiä ja rauhallisempia, mutta Monnin kohdalla muutos oli ällistyttävän nopea. Se alkoi kuvitella olevansa pentujen emo.

Eilen se tuli sisään pentuhuoneeseen ja tavanomaisen ärhentelyn sijasta se alkoi innokkaasti pestä pentuja. Sinikka tarkkaili hetken tilannetta, mutta rauhoittui nopeasti tajutessaan, mitä hyötyä apulaisesta olisi. Mamma loikkasi kaapin päälle lepäilemään ja raotti silmiään vain, jos joku pennuista inahti. Lattialla Moni pesi Viken kuonosta hännänpäähän, sitten se pesi Kustin, Saken ja lopuksi tytöt. Kun kaikki oli pesty, Monni siirtyi kiipeilytelineen alatasolle vahtimaan tenavien leikkejä. Kun Sinikka pistäytyi muualla ja palasi pentuhuoneeseen, Monni piti sitä aluksi tiukasti silmällä kuin suojellakseen pentuja.

Hiukan myöhemmin, kun kurkistin pentuhuoneeseen, Sinikka makasi yhdellä alustalla imettämässä kahta pentua. Toisella alustalla oli Monni kolme pentua vatsavilloissaan. Siitä oli tullut huvitutti!

Erinomaista tilanteessa on myös se, että pennut pitävät Monnin ajatukset pois ruoasta. Steriloinnin jälkeen se ehti päivystää ruokakupin äärellä viikon verran, mutta nyt se muistaa tulla keittiöön syömään vasta, kun nälkä yltyy hurjaksi.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vihdoinkin nimet!

Tähän asti pennut ovat kulkeneet värikoodeilla syntyessä saatujen kynsilakkamerkkien perusteella: punainen, liila, vihreä, kulta ja sininen. Mutta nyt kun niiden persoonalliset piirteet ovat alkaneet yhä enemmän näkyä, oli pakko viimein keksiä paremmat nimet. Avasin siis taas Viljelykasvien nimistön, tällä kertaa D-kirjaimen kohdalta.

Jostain syystä hyviä tyttömäisiä nimiä löytyy aina enemmän kuin pojille sopivia. Nytkin monta hienoa nimeä piti hylätä. Ankaran karsinnan jälkeen nämä nimet vihdoin läpäisivät prosessin:

FI*Dollgarden's Deutzia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Ruusa


Ruusa on sievä ja hyvin tyttömäinen pentu, jolla kuviot ovat melko lailla kohdallaan. Korvien asento näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä, samoin pään muoto. Silmien väristä on vielä vaikeaa sanoa mitään. Ruusa rakastaa läheisyyttä. Se kiipeää aina aamutohvelini päälle nököttämään, kun istahdan pentuhuoneen sohvalle.
Nimi Deutzia tarkoittaa nietospensasta.

FI*Dollgarden's Dahlia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Lilli


Lilli syntyi vain 77 gramman painoisena, mutta se on jo nyt ottanut kiinni isosiskonsa. Eikä ihme, sillä Lilliä ei baaritappelussa voita kukaan. Kun mamma kerran nousi seisomaan kesken imetyksen, Lilli jäi riippumaan nisästä ilmaan! Eikä tämä ole liioittelua...
Lilli on siis hyvin päättäväinen pieni kissa. Kun aloin tarjoilla kiinteää ruokaa, se laittoi aluksi kaikki neljä tassuaan tanaan kynnet harallaan ja alkoi kiemurrella kuin mato. Mutta kun sille kerran valkeni, että ruoka on hyvää, lautanen alkoi tyhjentyä melkein itsestään.
Lillillä on takajaloissa pari läikkää kantapään alapuolella, mutta muuten sen kuviot ovat kohdallaan ja korvien asento hyvä.
Dahlia eli daalia on varmasti tuttu kasvi useimmille.

FI*Dollgarden's Dianthus, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Kusti


Kustista on kasvamassa iso kolli. Se on luonteeltaan varsinainen riehupetteri, mutta eiköhän ikä tuo mukanaan itsehillintää. Näin käy useimmille ragdolleille. Nyt Kusti tutkii innokkaasti pentuhuoneen jokaisen nurkan ja kirjahyllyn koloset sekä tietysti mamman hiekkalaatikon, jossa on harmillisesti kulkuaukko vähän liian korkealla. Se tosin ei Kustia estä kiipeämästä sisään.
Kustilla on kuviot kohdallaan, korvien sijoittumista vielä tarkkaillaan.
Nimi Dianthus tarkoittaa neilikkaa.

FI*Dollgarden's Dicksonia, Rag n 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Vikke


Vikke oli syntyessään pentueen painavin, ja sen kasvukäyrä on koko ajan myöhemminkin kulkenut muiden yläpuolella. Luonteeltaan Vikke on rauhallinen mietiskelijä, joka silloin tällöin antautuu painimatsiin, kun jompikumpi veljistä oikein yllyttää.
Kun ruokalautanen asetetaan pentuhuoneen lattialle, Vikkeä ei tarvitse kahdesti käskeä. Se alkaa kiireesti mussuttaa annostaan, ja jos nälkä on kova, jatkaa sujuvasti viereisellä annoksella.
Viken V-kuvio on vähän liian kapea tuodakseen menestystä näyttelyissä, mutta lemmikkipennuksi se on aivan erinomaisen söpö.
Nimi Dicksonia tarkoittaa vähän eksoottisempaa kasvia, puusaniaista, joka ei suomalaisissa puutarhoissa vielä menesty.

FI*Dollgarden's Dictamnus, Rag a 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Sakke


Pentueen ainoa sininaamio on ihana nallukka, joka yhdessä veljensä Kustin kanssa tekee parhaansa järjestääkseen actionia pentuhuoneeseen. Ruokalautaselle Sakke kiirehtii melkein yhtä kiireesti kuin Vikke, mutta painossa se häviää vielä molemmille veljilleen. Turkki on kuitenkin niin pörröinen, että Sakke vaikuttaa kokoaan isommalta.
Saken naama on ihanan leveä ja korvat hyvin sijoittuneet, mutta V-kuvio niin matala, että luvassa on tulevaisuus rakastettuna lemmikkinä.
Nimi Dictamnus tarkoittaa perennaa nimeltä mooseksenpalavapensas.

Vaikka kaikilla pennuilla on jo kutsumanimi, tuleva omistaja voi vapaasti muuttaa sen haluamakseen pennun luovutuksen jälkeen tai pitää ennallaan.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ihmeellinen maailma

Tyttäreni Nelli tuli avopuolisonsa kanssa käymään, ja yksi pojista pääsi sylihoitoon.

Pennut ovat nyt 3,5 viikon ikäisiä, ja niiden sosiaalistuminen on hyvässä vauhdissa. Enää ne eivät kilju hädissään, kun niitä nostellaan pesästä punnittavaksi tai syötettäväksi. Ne päinvastoin napittavat tyytyväisinä päästessään syliin kutiteltaviksi, ja joskus alkaa jopa kuulu pientä kehräystä.

Pientä yritystä leikkimiseenkin alkaa jo näkyä. Varsinkin pojat painivat mielellään keskenään - välillä kaksi yhdessä, joskus kaikki kolme yhdessä kasassa. Tytöt eivät ole siitä aivan yhtä innostuneita, mutta jos joku veljistä rönähtää päälle, vastusta kyllä löytyy.

Tällä kertaa pesälaatikossa on tavallista korkeammat reunat, mutta aina välillä jokin tenavista onnistuu punnertamaan itsensä kurkkimaan reunan yli. Kukaan ei vielä kuitenkaan ole päässyt heilauttamaan itseään laidan yli. Ilmeisesti pullea massu painaa liikaa.

Kun lauma nostetaan pentuhuoneen lattialle jaloittelemaan, meno kiihtyy villiksi. Karvapallot sinkoilevat ympäri lattiaa, ja Sinksu-mamma yrittää pitää vahtia. Jos jokin vauvoista yrittää karata näköpiiristä, se alkaa vingahdella kuin paimenkoira.

Mitted-poika ihmettelee leluhiirtä. Parin viikon kuluttua hiiri saa takuulla enemmän vauhtia.

Leluista porukka ei vielä paljon ymmärrä. Hiirilelun hännässä helisevä kulkunen kiinnosti hetken, mutta kun hiiri pysähtyi lattialle, mielenkiinto haihtui. Paljon hauskempaa on temuta sisarusten kanssa, tutkia leikkimökkiä ja kiipeillä huoneessa olijan jalkojen päällä ja housunlahkeita pitkin. Pentuhuoneeseen onkin nykyään syytä mennä farkut jalassa, tai ei ainakaan sukkahousuissa.
On hauskaa katsella, kuinka pentujen liikkuminen ja leikki pikkuhiljaa kehittyvät. Nyt ne jo kipittävät kovaa vauhtia ja välillä yrittävät jopa loikata. Se tosin usein päättyy muksahdukseen, mikä ei haittaa lainkaan tahtia. Ylös vain ja eteenpäin! Tänään mitted-poika yritti selvästi väijyä sisaruksiaan ja tehdä leikkihyökkäyksiä

Jos haluaa tallentaa kaksi sekuntia kestävän poseerauksen, täytyy olla nopea.

Tänään pennut olivat hetken aikaa keskenään emonsa kanssa pentuhuoneen lattialla. Kun tulin takaisin huoneeseen, ihmettelin, mihin kolme pentua oli hävinnyt, kun vain kaksi pyöri matolla näkyvissä. Hetken etsiskeltyäni löysin loputkin. Kaksi oli ryöminyt päiväunille pöydänjalkojen ja seinän väliin jääviin rakoihin, kolmas torkkui emonsa vessalaatikon ja seinän väliin jäävässä raossa. Nostin tietysti kaikki pesälaatikkoon jatkamaan lepotuntia. Muuten pesälaatikko alkaa tuntua porukalle jo ahtaalta, ja iso osa hereilläoloajasta vietetäänkin pentuhuoneen lattialla.