Nyt tapahtui se, mitä on jo vähän odoteltu. Ensimmäinen pentu (Pirkko, kuvassa) kiipesi pentuhuoneen oviaukkoon viritetyn pahviesteen yli. Se veti itsensä varsin näppärästi etutassuilla yläreunalle ja ponkaisi takatassuillaan suureen maailmaan. Sen jälkeen se istui hetken käytävän matolla ihmettelemässä, mihin seuraavaksi ryhtyisi.
Jotta Pirkko pääsisi halutessaan myös takaisin hiekkalaatikolle ja ruokakupille, irrotin pahvin toisesta reunasta niin, että ulosmenoaukoksi jäi kymmenen sentin rako. Nyt se ei enää ole este, ainoastaan hidaste.
Kun pennut lähtivät tutkimaan taloa, Monni huolestui. Se juoksi ensin vingahdellen kehää niiden ympärillä kuin paimenkoira yrittäen pitää lauman kasassa. Aika nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja ymmärsi, ettei niitä uhkaa mikään välitön vaara olohuoneessa, ruokatilassa ja keittiössä. Sen pitemmälle tenavat eivät vielä ole uskaltautuneet.
Eilen pennut ryntäilivät viiden metrin mittaista käytävää edestakaisin riemuissaan. Ihanaa juosta niin pitkälle kuin pääsee ja jaksaa! Tänään ne ovat löytäneet isojen kissojen kiipeilytelineen. Kaikkein korkeimmalle tasolle, jota kutsumme märssykoriksi, ne eivät onneksi ole vielä osanneet kiivetä. Alemmilla tasoilla ja laatikossa sen sijaan on ravattu ylösalas ja leikitty kukkulan kuningasta. Aina välillä otetaan nokoset viereisellä sohvalla, kun väsy yllättää.
Eilen leikkasin pennuilta myös ensimmäisen kerran terävät kynnenpäät. Sisäkissoilla kynsien säännöllinen leikkaus on tarpeen, sillä ne eivät kulu riittävästi. Ellei niitä leikata, ne saattavat kasvaa kissan kannalta jopa tuskallisen pitkiksi. Kun kissa oppii kynsien leikkaamiseen jo pienenä, se ei aikuisenakaan vastustele operaatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti