lauantai 2. marraskuuta 2013

Tahtojen taistelu

Aino-mummon huono esimerkki houkuttelee pennutkin ruokapöydälle.

Kissanpentujen kasvatuksessa toimivat aika lailla samat periaatteet kuin lastenkin kasvatuksessa: pitää yrittää olla lempeä ja luja ja toimia loogisesti. Kuulostaa helpolta, mutta kuten kaikki vanhemmat tietävät, tenavat kyllä laittavat tämän periaatteen koetukselle. Siksi rajat kannattaa miettiä jo ennen kuin pentu tulee kotiin ja pitää niistä myöhemmin kiinni.

Kun yhden aamiaisviilipurkillisen aikana on nostanut joka pennun viisi kertaa alas pöydältä ja ne silti putkahtelevat aina uudelleen takaisin, tulee jo mieleen, olisiko sittenkin helpompaa luovuttaa. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että satunnainen palkinto vahvistaa tehokkaasti ei-toivottua käytöstä.  Jos kissa ei saa tulla pöydälle, säännöstä on pidettävä kiinni aina ja koko ajan, ja vähitellen pentu luopuu yrittämästä. Jos pöydällä olo onkin välillä sallittua, se pyrkii sinne jatkuvasti.

Täytyy tunnustaa, että meillä pöytäkasvatus on päässyt lipsumaan. Olemme rajanneet kiellon koskemaan varsinaisia aterioita. Eli kun pöytä on katettu, kissoilla ei sinne ole asiaa, ja aika hyvin ne pysyvätkin silloin pois. Satunnainen yrittäjä häädetään välittömästi. Aamiaisella en sen sijaan jaksa nipottaa, ja siksi saan olla jatkuvasti vääntämässä varsinkin Aino-mummoa sivummalle hesarini päältä.

Toinen kriittinen kysymys yleensä on, saako kissa nukkua makuuhuoneessa. Turha luulla, että pentu pysyisi sievästi omassa kopassaan sängyn vieressä. Todennäköisesti sen mielestä paljon parempi paikka löytyy peiton päältä jalkojesi välistä tai tyynyltäsi kymmenen sentin päässä naamastasi. Vieressä nukkuva pentu tuntuu suloiselta ajatukselta, mutta jos tavasta haluaa luopua, kun kissa on kasvanut seitsemänkiloiseksi roikaleeksi, on edessä viikkojen taistelu. Kun kissa yökaudet vuoroin naukuu, vuoroin yrittää raapia oveen aukkoa, kysytään todellista kestävyyttä ja hyviä korvatulppia.

Tärkeä osa kasvatusta on myös opettaa, ettei ihmisiä sovi näykkiä. Kun kissanpentua rapsuttaa vatsasta, se ottaa monesti hampaat mukaan leikkiin. Silloin paras konsti on sanoa napakasti "ei" ja nykäistä kädet pois, jolloin pentu jää tuijottamaan hölmistyneenä. Hetken kuluttua rapsutusta voi jatkaa uudelleen. Jos pentu silloin nuolee kättä, sitä kehutaan. Jos se jatkaa puremista, kädet taas irti ja uudestaan "ei". Siihen loppui kiva leikki, yritetään muutaman tunnin kuluttua uudestaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti