tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kuusi suloista vauvaa!

Aino oli koko eilisen päivän levoton. Se seurasi minua kaikkialle ja kävi kokeilemassa eri kaappien alahyllyjä selvästi pesänteko mielessään. Kun se illansuussa alkoi kehrätä tauotta, arvasin, että kohta tapahtuu. Kehrääminenhän on myös kissan tapa rauhoittaa itseään. Sulkeuduimme siis makuuhuoneeseen ja Aino hyväksyi sisustamani pentulaatikon sen enempää miettimättä.

Hiukan kahdeksan jälkeen syntyi ensimmänen poikanen, tyttö. Aino nuoli sen perusteellisen puhtaaksi ja kuivaksi, ja pentu (98 g) alkoi ponnekkaasti kartoittaa emonsa mahaa nisää etsien. Tunnin kuluttua syntyi toinen pentu. Sen pusertamisessa maailmaan oli enemmän työtä, sillä tenava ei tullut tavalliseen tapaan kuono tai jalat edellä, vaan takapuoli edellä. Kaiken lisäksi poika oli melko tuhdin kokoinen, 109 g. Saatuaan pennun maailmaan Aino keskittyi lähinnä istukoiden syömiseen ja siivous jäi minulle. Seuraavia saatiinkin odottaa sitten kolme tuntia. Aino tankkasi innokkaasti energiaa muuten inhoamastaan Nutriplus-tuubista, läähätti ja punnersi poikasia kohti maailmaa. Kissan kohtuhan on kuin kaksi sarvea, ja perältä on pitkä matka. Juuri ennen puolta yötä seuraavat kaksi, poika (94 g) ja tyttö (92 g) putkahtivat ulos kymmenen minuutin välein.

Tässä vaiheessa Aino näytti siltä kuin homma olisi hoidettu. Se kävi syömässä, juomassa ja hiekkalaatikolla. Imetti nelikkoaan ja käpertyi sitten nukkumaan niiden ympärille. Tunnustelin se vatsaa, ja kun en erottanut sieltä enää mitään selvää möykkyä, painuin itsekin sänkyyn. Puoli viideltä heräsin siihen, että Aino kaivaa hiekkalaatikolla. Nousin tarkistamaan pentujen kunnon, enkä ollut uskoa silmiäni: niitä olikin kuusi! Yön pimeydessä Aino oli pullauttanut hiiren hiljaa vielä kaksi vauvaa, pessyt ne itse oikein hyvin ja ilmeisesti myös imettänyt, koska uusimmilla tulokkailla, tytöllä (105 g) ja pojalla (112 g) oli niin reilusti massaa. Olen yleensä aika herkkäuninen, mutta tällä kertaa en kuullut mitään, vaikka pentulaatikko on sänkyni vieressä. Onneksi kuitenkin kaikki sujui hyvin, ja pennut löysivät lopulta ilman apuani maitobaariin. Hurjia baaritappeluitakin on jo nähty, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti