torstai 26. huhtikuuta 2012

Pentulaatikon kuntopiiri


Nyt kun pennut näkevät kunnolla, ne ovat aktivoituneet huomattavasti. Aiemmin ne joko söivät tai nukkuivat, mutta nyt päivän rutiineihin kuuluu myös urheilu. On liikuttava näky, kun kissavauva nousee huojuen jaloilleen, tavoittelee tasapainoa ja ottaa epävarmoja askelia eteenpäin. Kun siitä alkaa tuntua, että homma sujuu, se yrittää loikata - ja muksahtaa naamalleen. Paras catwalk-kävelijä on Pirkko (kuvassa), mutta Unski ja Terttukin edistyvät oikein mukavasti.

Pikkuhiljaa alkaa myös pentujen sosiaalistaminen ja totuttaminen käsittelyyn. Otan pennun kerrallaan pesästä käteen, kääntelen ja silittelen sitä ja juttelen sille. Ensin vauvat vinkuvat hädissään mammaa apuun, ja Monni rientääkin kiireesti tarkistamaan, ettei pienellä ole hätää. Vähitellen vikinä rauhoittuu, ja elämä pentulaatikon ulkopuolella lakkaa huolestuttamasta. Kaikkein äänekkäimmin protestinsa ilmaisee Uno. Se kiljuu kuin vinkulelu, jolloin se on pakko palauttaa nopeasti emon kylkeen. Mutta ei hätää, kyllä Unskikin pian alkaa suhtautua luottavaisesti maailmaan.

Kun pentujen sosiaalistuminen on edennyt vähän pitemmälle, ne alkavat ottaa vastaan vierailijoita. Veikkaisin että toukokuun puoliväliin mennessä ne ovat siihen valmiita, ehkä jo pian äitienpäivän jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti