Jälkiä hiekkalaatikossa

Meillä alkoi tänään vessaharjoittelu. Tähän asti Monni-mamma on nuollut pentujen pyllyt puhtaiksi, mutta nyt kun kiinteän ruoan määrä on lisääntynyt, ei emo enää selviä kaikista jätöksistä. Niinpä laitoin kolmen pienen muoviastian pohjalle kissanhiekkaa ja jätin pennut ihmettelemään niitä. Hetken kuluttua Unski kiipesi yhteen astioista ja jäi kykkimään siihen keskittynyt ilme naamallaan. Hetken kuluttua se nousi, huitaisi pari kertaa hiekkaa tassullaan ja hyppäsi pois laatikosta. Hiekkaan jäi vain iso pissapaakku!

Kaikkein hämmästyttävintä asiassa on se, että Unskin on täytynyt toimia aivan vaistojensa varassa. Olin vienyt pentuhuoneesta hiekkalaatikon pois jo ennen kuin pentujen silmät aukenivat, koska Monni kävi aina asioillaan eteisen hiekkalaatikolla, ja pentuhuoneen laatikko vei turhaan tilaa. Joten pennut eivät olleet nähneet kertaakaan aikuisen kissan pissaavan mihinkään.

Unskin suoritus ei siis ollut esimerkikin sanelema urotyö, vaan se tuli jostain syvempää. Ehkä pehmeä hiekka tassujen alla laukaisi jossain sen pienten aivojen osassa tarpeen pissata. Tai ehkä tapaus oli vain sattuma... Se selviää lähipäivinä. Toivottavasti pennut oppivat pian hoitamaan myös kakkahommansa hiekkalaatikossa, sillä nyt ne vääntävät pikku pökäleen suoraan lattialle tai matolle ja pahimmassa tapauksessa istuvat päälle.

Kokemuksen mukaan osa pennuista oppii käyttämään vessaa heti, toisilla asian hoksaaminen vie vähän kauemmin. Kaikki ovat kuitenkin aivan varmasti muutaman viikon kuluttua sisäsiistejä.