keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Korkatkaa skumppapullo!


Joka pentueessa on yleensä joku jästipää, joka ei millään meinaa käsittää syömisen etuja. Mutta tässä pentueessa kaikki kolme ovat yhtenä mirrinä olleet mammanmaitolinjalla. Ne ovat käyneet nuuhkaisemassa lautaselle aseteltuja herkkuja ja kääntyneet sitten nyrpistellen pois. Pahaa...

Kun on oikein ollut nälkä, ne ovat syöneet yhdellä tai kahdella aterialla, mutta sitten taas seuraavalla ei mikään ole meinannut kelvata. Ne ovat olleet kuin nirsoja lapsia. Näykitään vähän, mutta lopetaan heti parin suupalan jälkeen. Eiväkä niihin tehoa edes uhkailu, kiristys tai lahjonta.

Jotta kasvu pysyisi normikäyrällä, olen joutunut käyttämään lempeitä pakkokeinoja: froteepyyhe syliin vaatteiden suojaksi, pentu vasempaan käteen tukevaan otteeseen, oikean käden etusormeen nokare penturuokaa, peukalolla ja keskisormella varovasti suu auki ja etusormella nokare kitaan. Muutaman nokareen jälkeen koitetaan, haluaisiko tenava nuolla ruoan sormesta - aha, ei halua. Siis jatketaan. Ja samalla takatassujen neulanterävät pikku kynnet raapivat rannettani.

Tämä operaatio on toistunut kaikille kolmelle neljä kertaa päivässä neljän viikon ajan. Onneksi meitä on ollut remmissä kaksi.

Vasta nyt, kun seitsemän viikkoa tuli täyteen, pennuille on vihdoin valjennut syömisen idea. Kun laitan lautasen eteen, kaikki ryntäävät innoissaan sen kimppuun, ja alkaa kuuluva maiskutus. Itse istun vain vieressä ruokapurkki kädessä ja lisään sitä lautaselle, jos kysyntää on odotettua enemmän. Toki sekoitan penturuoan joukkoon vielä varmuuden vuoksi hiukan hyla-kermaviiliä, koska se vaikuttaa olevan niille mieluista. Unski saa myös alkupaloiksi muutaman rakastamansa paistetun kananpalan, jotta se varmasti pääsee vauhtiin syömisen kanssa. Sen jälkeen menee jo monipuolisempi penturuokakin. Pennuille ei näet riitä pelkkä liha, sillä siitä ne eivät saa kaikkea tarvitsemaansa ja niiden luusto voi jäädä hauraaksi.

Juuri tästä haaveilin viime viikkoina pienten hampaiden pureskellessa etusormeeni reikiä. Kuinka elämä voikaan olla taas helppoa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti