Vaikka siskokset ovat toistensa parhaat kaverit, niiden luonteet ja kiinnostuksen kohteet ovat huvittavan erilaiset. Jos Terttu olisi ihminen, se todennäköisesti kampailisi barbeja prinsessamekkoon pukeutuneena. Pirkko puolestaan rakentelisi legoista avaruusaluksia tai tekisi kokeita jollain pikkukemisti-pakkauksella - vaatteilla ei olisi mitään väliä.
Pihoistamme pienempää ympäröivät korkeat muurit ja pihan kaikki mahdolliset aukot on verkotettu. Niinpä kissat voivat ulkoilla siellä ilman valjaita valvotusti. Terttu on erikoistunut metsästämään erilaisia öttiäisiä. Se tekee hurjia hyppyjä milloin minkäkin pörriäisen perässä. Toivon vain, ettei se haukkaa ampiaista, sillä turvonnut suupieli ei toisi pisteitä ensi viikonlopun näyttelyssä, ja turvonneesta kitalaesta voisi olla vielä ikävämmät seuraukset. Jos ötököitä ei ole näkyvissä, Terttu mutustelee ruohoa ja poseeraa viehkeästi kameralle.
Sillä välin kun Terttu metsästää hyönteisiä, Pirkko (kuvassa) leikkii formulaa. Ensin se kiitää muutaman kerran ympäri pihaa ja kasvilavojani ajatusta nopeammin. Kun maasto on kartoitettu, se alkaa tutkia vähän vaarallisempia paikkoja. Omenapuu on iso hitti ja Pirkko olisi sen latvassa salamannopeasti, ellen olisi virittänyt kanaverkkoa esteeksi. Viikko sitten istutin viinikärhön puun juurelle, ja kärhöparka on jo kärsinyt aika pahasti pienten kynsien käyttäessä sitä kiipeilytukena. Kun Pirkko vihdoin uskoo, ettei puuta pitkin pääse ylemmäs, se siirtyy hyppelemään ruukusta toiseen. Eräs isoimmista ruukuista on täynnä vettä, mikä kiinnostaa pikkukissaa erityisesti. Varsinkin jos vesi ei ulotu aivan piripintaan, Pirkon on pakko hypätä keikkumaan sen reunalle (leveys 3 cm) ja kokeilla, ulottuisiko vettä juomaan. Vielä se ei ole molskahtanut veteen, mutta epäilemättä sekin hetki koittaa.
Terttu on selvästi ymmärtänyt, että hienon pienen kissan kannattaa välttää likaisia paikkoja. Pirkon mielestä taas kura ja rapa ovat erityisen kiinnostavia. Jos kastelen salaattipenkkiäni, Pirkko hyökkää välittömästi steppailemaan märkään multaan. Kun sadekuuro kerran yllätti kesken ulkoilun, muut kissat siirtyivät katoksen alle suojaan, mutta Pirkko jäi syöksähtelemään ympäri pihaa. Sen mielestä sadepisarat olivat tosi jännä juttu, eikä sitä haitannut tippaakaan, vaikka turkki siinä touhussa vähän kastui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti