Pyhä jysäys! Vedätys pentuhuoneessa

Neljän pennun saaminen nätisti samaan kuvaan vaatii yleensä kolme ihmistä - yksi kuvaa, toinen heiluttaa huiskaa ja kolmas heittelee karkureita takaisin paikoilleen. Tällä kertaa apulaisia ei ollut saatavilla.

Eilen paljastui ainakin kasvattajan kannalta hyvin hämmentävä asia: kaikki pennut ovatkin tyttöjä!

Olin jo alkanut ihmetellä, kun hännän alle ei vain ilmestynyt mitään pikku nappuloiden näköistä. Muutama päivä sitten pyysin kasvattajakaverini Eilan poikkeamaan meillä, kun hän oli muutenkin lähistöllä. Eila on kasvattanut norjalaisia metsäkissoja melkein 30 vuotta, saattanut maailmaan kymmeniä pentueita ja nähnyt suunnilleen kaiken, mitä kasvattajan eteen voi tulla.

Eila tutki hännänalusia, puhalteli karvoja sivuun ja totesi saman kuin minäkin: reikien välinen etäisyys viittaa poikiin, mutta nappulat puuttuvat, eikä kunnollista pippeliä näy. Lopputulos jäi siis edelleen avoimeksi, ja pentujen rekisteröinti pitäisi saada jo vireille. Seuraavana päivänä otin kännykkäkameralla kuvan yhdestä peräpäästä ja lähetin sen sähköpostilla luottoeläinlääkärilleni Kirsi Juutille CatVetiin. Kirsiltä tuli pian vastaus: "Tytöltä näyttää, mutta tule tänne huomenna niin katsotaan pikaisesti muiden potilaiden välissä."

Seuraavana päivänä pakkasin koko köörin kuljetuslaatikkoon ja ajoimme Pohjois-Haagaan. Kirsi otti meidän heti vastaan ja nosti joka pennun vuorollaan laatikosta: "Tyttö, tyttö, tyttö ja tyttö." Toisin kuin kissankasvattajan oppaissa sanotaan, reikien etäisyydellä ei ole kuulemma kovinkaan suurta merkitystä, mutta tytöillä alempi on viivamainen, pojilla pyöreä.

No niin, siis neljä tyttöä... hmmm. Suunnitelmat menivät nyt hiukan uusiksi ja kutsumanimetkin pitää miettiä uudelleen rekisterinimien lisäksi. Palaan niihin pikaisesti.