Ulkonäköpaineita

Olen pikkuhiljaa alkanut totuttaa pentuja vierailuihin. Tyttäret ovat tietysti käyneet nunuttelemassa niitä alusta lähtien, mutta nyt ovat tyttöjen poikaystävätkin alkaneet leikkiä niiden kanssa.

Tänään kävi myös "ihan vieras täti" eli pentujen isän kasvattaja, Feel-x-kissalan Päivi. Pennut käyttäytyivät erittäin mallikkaasti, eivätkä arastelleet yhtään. Yhdessä arvioimme pentujen ulkonäköä, ja Päivi vahvisti omat arveluni. Neiti D:lla on ihanat mustikkasilmät, mutta sen bi-colour-naamio yhdistettynä mitted-tassuihin ei menisi näyttelytuomareilta läpi. Luonteeltaan se on sitävastoin ihana touhu-Tiina ja lemmikkinä hauska ja leikkisä.

Neiti A:n (kuvassa) kuviot ovat muuten kohdallaan, mutta takatassujen tumma läikkä on vähän turhan alhaalla. Joku tuomari voisi antaa sertin, toinen ehkä ei, joten kovin loistokasta näyttelyuraa siltä ei kannata odottaa. Suloinen ja peruslempeä lemmikki-ragdoll siitä tulee varmasti. 

Colourpoint-tyttö Neiti C:llä on mahtavan paksut posket ja hyvä kuono, eikä värityksessäkään näy valkoisia läikkiä, jotka pilaisivat colourpointin näyttelyuran. Se on lisäksi porukan isokokoisin, mikä jättikissarodun kasvatuksessa on hyvä piirre. Olen jo melko varma, että Neiti C jää meille kotiin. Siitä tuleekin hauskaa, sillä neiti on luonteeltaan hyvin tarmokas. Voi hyvin olla, että se näyttää vielä kaapin paikan Väinölle ja Ainolle. 

Poika-B on myös erittäin lupaavan näköinen. Sen kuviot ovat täysin kohdallaan, ja valkoinen V otsalla on hyvin symmetrinen. Missään ei näy ylimääräisiä läikkiä, ja rakenteeltaankin se näyttää moitteettomalta. Toivoisin kovasti, että sille löytyisi ostaja, joka olisi halukas ottamaan sen joko siitoskolliksi tai jaksaisi näyttelyttää sitä aina välillä vaikka kastraattinakin. Olisi vähän sääli, jos näin kaunis kissa jäisi vain kotiin lemmikiksi. Luonteeltaan poika on hyvin kiltti ja lempeä, siis lupaava myös halinalleksi.