Tenavat rekisterissä

Avoinna on Ruusan rekisterikirja, mutta sisarusten sukutaulu on tietysti samanlainen.

Pentujen rekisterikirjat tulivat tänään ja näyttivät olevan kunnossa. Viime kesänä Kissaliiton toimistossa oli ilmeisesti ollut kiireitä, sillä silloin erään kasvattajakaverini pentueen papereista oli löytynyt virheitä vielä oikaisun jälkeenkin.

Rekisterikirjasta käy ilmi tietysti kissan rekisterinumero, syntymäaika, sukupuoli sekä rotu, väri ja kuvio. Lisäksi siinä kerrotaan, kuinka monta sisarusta pennulla on sekä niiden sukupuolet, värit ja kuviot.

Keskiaukeamalla onkin sitten enemmän tietoa esivanhemmista kuin keskiverto ihmisellä on omistaan. Sivun vasemmassa laidassa ovat vanhemmat ja joka sarakkeessa on aina yksi sukupolvi taaksepäin. Äidin puolelta esi-isissä on tanskalaisia (DK), espanjalaisia (ES) ja australialaisia (AUS) kissoja. Isän puolelta esivanhemmat tulevat Ruotsista (SE), Norjasta (NO), Tanskasta ja Italiasta (IT). Rotukissakasvatus on hyvin kansainvälistä puuhaa, sillä kaikki kissat olisivat pian sukua toisilleen, ellei siitoskissoja tuotaisi tänne ulkomailta.

Ragdoll-kasvattajia kiinnostava seikka on myös, millaisia kissoja ja kasvattajanimiä pennun esivanhemmissa on. Tämän pentueen isän puolelta löytyy muun muassa menestyksekkäistä kissoistaan tunnettu tanskalainen Seierön kissala, mutta sukutaulun kunkku on epäilemättä isoisän isä, norjalaisen Diadem's-kissalan kolli Ulysses Soltone, joka vuosi sitten voitti kissojen maailmannäyttelyssä World Winner -tittelin.

Kissojen nimen yläpuolelle on merkitty kissanäyttelyissä saavutettu titteli. Alin arvo on Champion (CH), sitten tulee International Champion (IC), sen jälkeen Grand International Champion (GIC) ja lopuksi Supreme Champion (SC).  Kannattaa kuitenkin muistaa, että kissa voi olla hyvä siitoskissa ilman näyttelymenestystäkin.

Rekisterikirja tarvitaan aina mukaan kissanäyttelyyn, mutta lemmikkikissankin kannattaa merkkauttaa sen takasivulle rokotukset. Sieltä on aina helppo tarkistaa, mitä rokotetta on viimeksi annettu ja milloin rokotus vanhenee.

Ruokapiiri pyörii

Vikke ryöstämässä mummonsa laihisraksuja. Taustalla emo omalla kipollaan.

Nyt kun pennut ovat jo 9,5 viikon ikäisiä, ne ovat jo täysin omaksuneet laumansa tavat. Kun aamulla herään, kaikki kahdeksan päivystävät makuuhuoneen oven takana ja suuntaavat kanssani ensin vessaan, sitten keittiöön.

Aikuiset kissat saavat odottaa kunnes saan pentujen sörsselit (seitiä, kissan purkkiruokaa ja kanan- tai possunpaloja tai jauhelihaa) lautaselle ja lattialle. Sillä aikaa kun nuoriso mussuttaa annoksiaan jakelen aikuisille niiden raksut.

Joskus joku pennuista keksii vasta lautasen ääressä, että on kiire vessaan ja häipyy paikalta hetkeksi. Iso virhe! Naapuri on todennäköisesti sillä aikaa popsinut ainakin mehevät kanapalat annoksen päältä.

Ensimmäisenä oman osansa on yleensä hotkinut Vikke. Laitan sen eteen kupillisen penturaksuja, joita se mutustaa hetken, tepsuttaa sitten aikuisten raksukipoille ja syrjäyttää röyhkeästi joko emonsa tai mummonsa. Sillä välin kun häädän Viken pois väärältä kupilta, Monni-täti on kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut selkäni takana Viken kipon penturaksuihin, joita se ymmärrettävästi pitää paljon parempina kuin omia leikatun kissan laihismurojaan.

Palautan Monnin oman kuppinsa ääreen ja Viken omalleen. Annan myös vähän lisää purkkiruokaa lautasille, jos annokset tuntuvat loppuvan kesken. Ilman santsiannosta aikuisten kipoille tekisivät ryöstöretkiä muutkin kuin Vikke. Viimeisenä pentujen lautasille jää notkumaan yleensä Sakke, joka nuolee muilta jääneet murut huolellisesti.

Ennen kuin joka pentu on kylläinen olen pyörinyt vartin verran keittiön lattialla sekä järjestyspoliisina että ruokalan emäntänä. Kun vihdoin pääsen oman aamiaiseni ääreen, pennut ovat vauhdissa ruokapöydän alla. Työnnän tyhjät tuolit aivan pöytään kiinni, mutta sinnikkäimmät onnistuvat kampeamaan siitä huolimatta itsensä väliin jäävästä raosta pöydälle. Loput valitsevat helpomman mutta keskeytyksille alttiimman reitin jalkojani pitkin ja sylini kautta. Aamiaisen ja lehden luvun lomassa nostelen pentuja alas pöydältä.

Sama karuselli toistuu neljästi päivässä ja tulokset näkyvät joka ilta punnituksessa. Vikke painaa nyt 1,5 kiloa, Kusti 1,4 kiloa, Sakke 1,3 kiloa ja tytöt 1,2 kiloa kumpikin.

Lääkäritäti räpläsi

Ruusa Kirsi Juutin tutkittavana.

Viime torstaina kissoillemme oli varattu CatVetistä oikein erikoispitkä aika. Ainolta poistettiin hammaskiveä, jota varten se piti tietysti nukuttaa. Kun mummo oli lähetetty höyhensaarille, oli pentujen rokotusten ja tarkastusten vuoro.

Jokainen pentu tutkittiin vuorotellen päästä varpaisiin. Sydän kuunneltiin, pentu punnittiin ja lopuksi rokotettiin. Yhdelläkään pennuista ei ollut purentavikaa, napatyrää tai häntäknikkiä. Rintalastat olivat kunnossa, samoin luusto muuten. Silmät eivät rähmineet eikä nenä vuotanut. Pyllytkin olivat puhtaat. Pienet sydämet tikittivät napakasti, mutta Kustilta kuului vielä pieni vaaraton sivuääni, joka häviää iän myötä - todennäköisesti jo seuraavaan rokotuskertaan mennessä.

Pennuilla on syntyessään sydämessä ns. sikiöaikaisen verenkierron oikoreittejä eli muutama pieni aukko, jotka ensimmäisten viikkojen aikana sulkeutuvat. Jos pentu kasvaa nopeasti, aukkojen sulkeutuminen saattaa hidastua, mikä aiheuttaa pienen sivuäänen. Ilmiö on melko tavallinen, eikä siinä siis ole kysymys sydänviasta. Edellisessä pentueessani sivuääni kuului molemmilla tytöillä, mutta hävisi myöhemmin. Tavallisella stetoskoopilla - jota useimmat eläinlääkärit käyttävät - se ei välttämättä edes kuuluisi, mutta CatVetissä käytetään erikoisherkkää keskosille tarkoitettua stetoskooppia, jonka avulla sivuääni erottuu.

Kuten etukäteen arvelin, pennut eivät juuri huomanneet rokotuspiikkiä. Rapsuttelin jokaista samaan aikaan voimakkaasti korvan takaa, ja vain Kusti vingahti hiukan, kun piikki painui kankkuun.

Ruusalta otettiin myös verinäyte, koska siitä on suunniteltu suvunjatkajaa ja halusin selvittää sen veriryhmän. B-veriryhmä on siitoksessa ongelmallinen, koska A-kolliin yhdistettynä A-veriryhmän perineet pennut alkavat muodostaa emon veressä vasta-aineita. Vasta-aineet siirtyvät pentuun äidinmaidon mukana, joten emo ei saa imettää pentuja 18 tuntiin. Jokainen voi kuvitella, kuinka stressaavaa tämä on sekä emolle että kasvattajalle, joka joutuu letkuruokkimaan pentuja neljän tunnin välein tuona aikana. B-veriryhmän kolliin yhdistettynä vasta-aineita ei tietenkään synny, mutta B-kollin löytäminen on äärimmäisen hankalaa.

Onneksi Ruusan veriryhmä on A, joten mitään ongelmia ei sen suhteen ole tiedossa. Pikkuneiti suhtautui toimenpiteeseen rauhallisesti eikä rimpuillut yhtään, vaikka etutassun suoneen työnnettiin ohut neula.

Kaikilla kollipennuilla olivat kivekset myös jo laskeutuneet, mutta kovin pitkään ne eivät pääse niistä iloitsemaan. Koska ketään niistä ei ole tarkoitus käyttää siitokseen, niille tehdään varhaiskastraatio jo ennen luovutusta toisen rokotuskerran jälkeen.

Leikitään hippaa!

Kusti on vaipumassa uneen Monni-tädin kainalossa.

Nyt on tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että tarkkoja kuvia pennuista saa vain niiden nukkuessa. Muun ajan ne syöksähtelevät olohuoneesta keittiöön, keittiöstä ruokatilaan, eteenpäin makuuhuoneeseen ja taas olohuoneeseen. Elleivät sitten hyppele kiipeilytelineissä leikkimässä kukkulankuningasta. Erityisen kivaa on tulla telineen ylähyllyltä alas mahdollisimman uhkarohkeaa ja vaikeaa reittiä. Ensin pää edellä puoleen väliin putkea, sitten kiepautus yhden tassun varassa pylly alaspäin. Hyppy viereisen tuolin selkänojalle, hetki kieppumista sen reunalla ja lopuksi tömähdys lattialle. Ei ihme, että palvelusväellä on välillä hermot riekaleina.

Aikuisena ragdollit ovat melkoisia sohvaperunoita, ja tämäkin pentue edistyy lupaavasti Sohva I -alkeiskurssilla. Kun mieheni loikoilee illalla sohvalla, koko lauma parkkeeraa itsensä hänen ympärilleen. Yksi kainaloon, toinen selkänojan viereen jäävään rakoon, pari jalkopäähän ja viides koukussa olevien jalkojen alle. Ketään ei tunnu kiinnostavan minun nojatuolini ja olen miettinyt, mahtaako se johtua tuolista vai minusta.

Kun lepotunti on ohi, alkaa taas vehtaus. Veljekset harrastavat ryhmäpainia, tytöt leikkivät hippaa sohvan selkänojalla. Aikuiset kissat katsovat parhaimmaksi pysytellä sivummalla. Vain jos joku pennuista lähtee haahuilemaan yksin muualle, uskollinen lapsenvahti Monni seuraa perässä ja paimentaa karanneen lampaan takaisin laumaan.

Ylihuomenna koko lauma pääsee ensimmäiselle automatkalleen eläinlääkäriin, jossa ne saavat ensimmäisen kahdesta rokotuksestaan. Kaikki menee todennäköisesti hyvin, sillä yleensä tilanne on niin jännittävä ja ihmeellinen, ettei varsinaiseen piikkiin ehditä edes kiinnittää huomiota.

Me ollaan hiiviöitä

Sakke irvistelee veljelleen Kustille. 

Mutta osaa Kustikin näyttää naamoja.

Riehuviikot ovat alkaneet. Muutama päivä sitten pennut oppivat kiipeämään pentuhuoneen ovelle viritetyn pahviesteen yli. Sain onneksi tallennettua tapahtuman videolle, joka löytyy kissalani facebook-sivulta.

Sen jälkeen pienet karvapallot ovat kiitäneet pitkin taloa, ja meno on hiljentynyt ainoastaan päiväunien ajaksi. Silloinkin vain hetkeksi. Tähän asti unoset on otettu pentuhuoneen alustalla, mutta nyt olohuoneesta löytyy paljon jännittävämpiä paikkoja, kuten kuvan isojen kissojen kiipeilyteline. Sen kanttiinsa puolen metrin kokoiseen majalaatikkoon mahtuu mainiosti viisi pentua ja lastehoitaja Monni, joka edelleen huoltaa katrasta antaumuksella. Yöksi porukka suljetaan kuitenkin pentuhuoneeseen turvallisuussyistä.

Pennuista isokokoisin on edelleen Vikke, jonka paino hipoo kohta kilon rajaa. Hyvässä peesissä seuraa Kusti, sitten tulevat Sakke ja tytöt. Kaikilla muilla ruokahalu vaihtelee - välillä syödään, välillä ei. Vain Vikke ei missaa ainuttakaan ateriaa. Lemppariherkkua on tällä hetkellä purkkipenturuoka, johon on sekoitettu vähän kypsennettyä seitiä ja jonka päälle on laitettu pari palaa paistettua, vielä vähän lämmintä kananpojan paistia. Parhaillaan harjoittelemme raa'alla jauhelihalla, mutta toistaiseksi se on maistunut kunnolla vain Sakelle.

Tässä lopuksi on pakko paljastaa, miten ylläolevat hupikuvat on otettu. Pennut olivat juuri heränneet ja kömpineet esiin kiipeilytelineen majasta. Jokainen haukotteli vuorotellen, ja sain siitä kuvan sekunnin murto-osan myöhässä.

Konsultti hoitaa kaiken

Lilli Monnin pesulassa. Takana putipuhdas Sakke.

Sinikan isosisko Monni on tähän asti suhtautunut pentuihin hyvin epäluuloisesti. Se on käynyt pentuhuoneen oviaukkoon viritetyn pahvin takana tuijottelemassa ja jopa hiukan sähähtänyt tai murahtanut, kun joku pennuista on tullut lähemmäksi. Joskus se on loikannut pentuhuoneen sisäpuolelle tuolille, mutta se on häädetty nopeasti ulos, koska sen läsnäolo on hermostuttanut Sinikkaa.

Monni on kissalamme C-pentueen emo, mutta koska sillä on B-veriryhmä, sille sopivan kollin löytäminen on äärimmäisen hankalaa. Viikko sitten se sitten siirtyi konsulttihommiin eli vein sen steriloitavaksi, kun se oli saavuttanut leikkaamattomien kissojen sarjassa vihdoinkin ylimmän mahdollisen näyttelyarvon. 

Sterilointi tekee naaraista usein aiempaa lempeämpiä ja rauhallisempia, mutta Monnin kohdalla muutos oli ällistyttävän nopea. Se alkoi kuvitella olevansa pentujen emo.

Eilen se tuli sisään pentuhuoneeseen ja tavanomaisen ärhentelyn sijasta se alkoi innokkaasti pestä pentuja. Sinikka tarkkaili hetken tilannetta, mutta rauhoittui nopeasti tajutessaan, mitä hyötyä apulaisesta olisi. Mamma loikkasi kaapin päälle lepäilemään ja raotti silmiään vain, jos joku pennuista inahti. Lattialla Moni pesi Viken kuonosta hännänpäähän, sitten se pesi Kustin, Saken ja lopuksi tytöt. Kun kaikki oli pesty, Monni siirtyi kiipeilytelineen alatasolle vahtimaan tenavien leikkejä. Kun Sinikka pistäytyi muualla ja palasi pentuhuoneeseen, Monni piti sitä aluksi tiukasti silmällä kuin suojellakseen pentuja.

Hiukan myöhemmin, kun kurkistin pentuhuoneeseen, Sinikka makasi yhdellä alustalla imettämässä kahta pentua. Toisella alustalla oli Monni kolme pentua vatsavilloissaan. Siitä oli tullut huvitutti!

Erinomaista tilanteessa on myös se, että pennut pitävät Monnin ajatukset pois ruoasta. Steriloinnin jälkeen se ehti päivystää ruokakupin äärellä viikon verran, mutta nyt se muistaa tulla keittiöön syömään vasta, kun nälkä yltyy hurjaksi.

Vihdoinkin nimet!

Tähän asti pennut ovat kulkeneet värikoodeilla syntyessä saatujen kynsilakkamerkkien perusteella: punainen, liila, vihreä, kulta ja sininen. Mutta nyt kun niiden persoonalliset piirteet ovat alkaneet yhä enemmän näkyä, oli pakko viimein keksiä paremmat nimet. Avasin siis taas Viljelykasvien nimistön, tällä kertaa D-kirjaimen kohdalta.

Jostain syystä hyviä tyttömäisiä nimiä löytyy aina enemmän kuin pojille sopivia. Nytkin monta hienoa nimeä piti hylätä. Ankaran karsinnan jälkeen nämä nimet vihdoin läpäisivät prosessin:

FI*Dollgarden's Deutzia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Ruusa

Ruusa on sievä ja hyvin tyttömäinen pentu, jolla kuviot ovat melko lailla kohdallaan. Korvien asento näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä, samoin pään muoto. Silmien väristä on vielä vaikeaa sanoa mitään. Ruusa rakastaa läheisyyttä. Se kiipeää aina aamutohvelini päälle nököttämään, kun istahdan pentuhuoneen sohvalle.
Nimi Deutzia tarkoittaa nietospensasta.

FI*Dollgarden's Dahlia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Lilli

Lilli syntyi vain 77 gramman painoisena, mutta se on jo nyt ottanut kiinni isosiskonsa. Eikä ihme, sillä Lilliä ei baaritappelussa voita kukaan. Kun mamma kerran nousi seisomaan kesken imetyksen, Lilli jäi riippumaan nisästä ilmaan! Eikä tämä ole liioittelua...
Lilli on siis hyvin päättäväinen pieni kissa. Kun aloin tarjoilla kiinteää ruokaa, se laittoi aluksi kaikki neljä tassuaan tanaan kynnet harallaan ja alkoi kiemurrella kuin mato. Mutta kun sille kerran valkeni, että ruoka on hyvää, lautanen alkoi tyhjentyä melkein itsestään.
Lillillä on takajaloissa pari läikkää kantapään alapuolella, mutta muuten sen kuviot ovat kohdallaan ja korvien asento hyvä.
Dahlia eli daalia on varmasti tuttu kasvi useimmille.

FI*Dollgarden's Dianthus, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Kusti

Kustista on kasvamassa iso kolli. Se on luonteeltaan varsinainen riehupetteri, mutta eiköhän ikä tuo mukanaan itsehillintää. Näin käy useimmille ragdolleille. Nyt Kusti tutkii innokkaasti pentuhuoneen jokaisen nurkan ja kirjahyllyn koloset sekä tietysti mamman hiekkalaatikon, jossa on harmillisesti kulkuaukko vähän liian korkealla. Se tosin ei Kustia estä kiipeämästä sisään.
Kustilla on kuviot kohdallaan, korvien sijoittumista vielä tarkkaillaan.
Nimi Dianthus tarkoittaa neilikkaa.

FI*Dollgarden's Dicksonia, Rag n 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Vikke

Vikke oli syntyessään pentueen painavin, ja sen kasvukäyrä on koko ajan myöhemminkin kulkenut muiden yläpuolella. Luonteeltaan Vikke on rauhallinen mietiskelijä, joka silloin tällöin antautuu painimatsiin, kun jompikumpi veljistä oikein yllyttää.
Kun ruokalautanen asetetaan pentuhuoneen lattialle, Vikkeä ei tarvitse kahdesti käskeä. Se alkaa kiireesti mussuttaa annostaan, ja jos nälkä on kova, jatkaa sujuvasti viereisellä annoksella.
Viken V-kuvio on vähän liian kapea tuodakseen menestystä näyttelyissä, mutta lemmikkipennuksi se on aivan erinomaisen söpö.
Nimi Dicksonia tarkoittaa vähän eksoottisempaa kasvia, puusaniaista, joka ei suomalaisissa puutarhoissa vielä menesty.

FI*Dollgarden's Dictamnus, Rag a 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Sakke

Pentueen ainoa sininaamio on ihana nallukka, joka yhdessä veljensä Kustin kanssa tekee parhaansa järjestääkseen actionia pentuhuoneeseen. Ruokalautaselle Sakke kiirehtii melkein yhtä kiireesti kuin Vikke, mutta painossa se häviää vielä molemmille veljilleen. Turkki on kuitenkin niin pörröinen, että Sakke vaikuttaa kokoaan isommalta.
Saken naama on ihanan leveä ja korvat hyvin sijoittuneet, mutta V-kuvio niin matala, että luvassa on tulevaisuus rakastettuna lemmikkinä.
Nimi Dictamnus tarkoittaa perennaa nimeltä mooseksenpalavapensas.

Vaikka kaikilla pennuilla on jo kutsumanimi, tuleva omistaja voi vapaasti muuttaa sen haluamakseen pennun luovutuksen jälkeen tai pitää ennallaan.