Pikkukollit saivat kutsumanimet

Dollgarden's F-pentue

Kutsumanimien keksiminen pennuille on aina hauskaa. Usein ne tulevat sattumalta jonkin ulkoisen piirteen tai muun mukaan. Tällä kertaa olin antanut ensimmäiset ristiäiset Elyn päänvaivaksi. Minä keksin sitten rekisteriin menevät viralliset nimet.

Sulosta tulee isona karski kollinköriläs.

Ruskea mitted -tenava on tähän asti kulkenut painontarkkailulistoilla nimellä "Liila" häntämerkkinsä mukaan. Nyt se sai nimekseen Sulo. Muut elämäni varrella tapaamani Sulot ovat yleensä olleet karskeja äijänköriläitä. Tämä Sulo ei ole vielä niin karski eikä edes köriläs, mutta hyvää vauhtia matkalla siihen suuntaan. Se on nimittäin ollut koko ajan painavin koko porukasta. Sulo on myös kaikin puolin lupaava pentu. Sen kuviotkin näyttäisivät olevan kohdillaan, joten olisi mukavaa, jos se saisi myös näyttelyistä kiinnostuneen kodin.

Sisu on luonteeltaan nimensä veroinen. Se osaa pitää puolensa.

Sisu sai nimensä varmaankin siksi, että se on porukan pienin. Sisun painonnousu on edennyt sykäyksittäin ja se on välillä tarvinnut myös lisämaitoa. Olemme miettineet onko se vain laiska syöjä vai häviääkö se veljilleen tissitappeluissa. Jälkimmäinen teoria ei ole oikein uskottava, sillä Sisu taistelee vimmatusti vastaan, kun sen suuhun työnnetään maitoruiskun tuttia. Olemmekin Elyn kanssa päätelleet, että noin reipas epeli ei voi olla sairas tai muuten rassukka. Sisu on ruskea colourpoint, eli sen tassut ovat kokonaan tummat. Erityisiä virheitä siinä ei ole, joten sen näyttelymahdollisuudet riippuvat aika lailla siitä, miten sen paino ja olemus kehittyvät.

Söpöllä on suloinen kissanpojan ilme.

Söpö on selvästi vienyt sijoitusmammansa sydämen - siitä juontuu sen nimikin. Söpö on ruskea bicolour, joka painon kehitykseltään on porukan keskikastia. Sen valkoiset kuviot ovat naamiossa kauniin tasaiset, mutta takatassujen takana on harmillisia ruskeita läikkiä, jotka näyttelyissä eivät ole suotavia. Tosin jos Söpö muuten kehittyy hyvin ja siitä tulee komea kolli, myös pikku virheitä voidaan näyttelyissä katsoa sormien läpi. 

Siru järjesti meille yllärin.

Kun otsikossa puhuin pikkukolleista, en unohtanut Sirua. Eilen nimittäin alkoi vahvasti näyttää siltä, että sekin on kolli eikä naaras kuten olemme luulleet. Sirulla on siis nimenvaihto edessä... Ensimmäiset epäilykset heräsivät, kun Siru veteli painokäyrillä ihan Sulon kintereillä. Yleensä tytöt ovat selvästi kollipoikia kevyempiä. Siru on sininen colourpoint ja kaikin puolin lupaavan näköinen. Olisi mukavaa, jos sen ostaja haluaisi käydä sen kanssa näyttelyissä edes joskus.