Toiset neljä pikkukollia!

Dollgarden's G-pentue

Olin alunperin suunnitellut, että F-pentue olisi syntynyt keväällä ja G-pentue nyt syksyllä, mutta aina ei tapahdu niin kuin toivoisi. Fumiko kävi muutaman kerran treffeillä Turussa Turren luona, mutta aina kiima tuntui jäävän jonnekin matkan varrelle ja perillä pideltiin vain tassua. Astutus onnistui vasta heinäkuussa, kun kollia vaihdettiin ja treffit pidettiin meidän pesuhuoneessamme kolmen kilometrin päässä Fumikon kotoa. Neljä potraa poikaa syntyivät syyskuun lopulla.

Komea turkulaiskolli Turre, SC FI*Ragtail Dominic.

Fumikon pikkusisko Sylvi lähti sitten vuorostaan elokuussa ensitreffeilleen siskon exän eli Turren luo Turkuun. En odottanut paljon tuloksia, varsinkin kun Sylvi vietti siellä enimmän aikaa sängyn alla. Mutta ihme tapahtui ja Sylvi tuli tiineeksi.

G-pentueen syntymä ei jäänyt vaille dramatiikkaa. Laskettu aika tuli ja meni jo viime viikolla, ja kun pohdimme kollin omistajan kanssa treffien kulkua, tulimme siihen tulokseen, että tositoimiin oli varmaankin päästy vasta pari päivää myöhemmin kuin ensin luulin. Mutta kun toinenkin laskettu päivä tuli eikä mitään tapahtunut, aloin hermostua ja vein Sylvin CatVetiin ultraan ja röntgeniin. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten jäimme odottelemaan.

Viikonloppuna olin päivittäin yhteydessä luottoeläinlääkäriini, CatVetin Kirsi Juutiin ja sovimme, että maanantaina leikataan, jos pentuja ei vieläkään kuulu. Kirsi varasi meille ylimääräisen ajan täyteen buukatusta päivästään ja maanantaiaamuna ajoimme Sylvin kanssa klinikalle. Olin siinä vaiheessa jo hyvin huolissani, sillä en ollut sunnuntai-illan jälkeen enää tuntenut pentujen liikkeitä.

Kaikki tapahtui melkein kuin elokuvissa. Istuin lääkäriaseman odotustilassa ja leikkaushuone oli pitkän käytävän toisessa päässä. Vähän ajan kuluttua käytävässä kaikui vahvalla pentusopraanolla "viu" ja minä puhkesin lähes kyyneliin. Ainakin yksi pentu olisi elossa!

Vastasyntyneet odottamassa punnitusta ja sukupuolen määritystä.

Onneksi elossa oli lopulta koko katras eli kaikki neljä. Eläintenhoitaja punnitsi ne: 125 g - 128 g - 119 g - 112 g - ja kaikki poikia! Minua alkoi naurattaa. Oliko tämä päiväni murmelina vai deja vú neljän viikon takaa?

Tuore emo on vielä pöpperössä nukutusaineista ja saa
lisähappea pään kirkastamiseksi.

Kun Sylvi alkoi hiukan heräillä, pojat nostettiin sen nisille saamaan ensi hörpyt maitoa. Kolme haahuili pitkin mahaa löytämättä nisää, mutta yksi telakoitui maitohanaan niin tiukasti, että se piti kiskoa puoliväkisin irti, kun pentuja pakattiin kotiinlähtöä varten.

Usein varsinkin ensisynnyttäjät ovat keisarileikkauksen jälkeen suorastaan järkyttyneitä: "Mitä nämä ovat ja mistä ne tulivat?" Kirsi Juuti varoitti, että emo voi ensin olla jopa aggressiivinen pentuja kohtaan ennen kuin sen äidinvaistot heräävät. Sylvi ei ollut ollenkaan aggressiivinen, mutta meinasi kyllä kotona häipyä huoneesta, kun pennut nostettiin kantokopasta pesään.

Sylvin äidinvaistoja herätellään.

Koppasin sen syliini ja nostin pennut yksi kerrallaan imemään sen nisiä. Ensin se oli ihmeissään ja yritti kiemurrella irti, mutta kun pentu pääsi imemisen vauhtiin, Sylvikin rauhoittui. Pian nostin sen vauvoineen pentuhuoneen sängylle, jossa olin itse jo viikon verran yöpäivystänyt.

 

Sylvi vielä miettii, ovatko nuo jonkin aineen aiheuttamia hallusinaatioita. 

Kun kaikki sujui sängyllä rauhallisesti, koko poppoo sai siirron pahvilaatikkopesään. Sylvi oli selvästi löytänyt sisäisen emonsa. Ensin se makasi jäykkänä pentujen imiessä, mutta pikkuhiljaa sekin rentoutui ja sulki silmänsä. Pesästä kuului vain tauoton kehräys.

Ensimmäisen vuorokauden aikana Sylvi ei poistunut pesästä kuin pikaisesti yöllä vessaan. Ruokakuppi sille kannettiin pesään, ja emonmaidonvastikkeen kanssa velliksi sekoitetettu toipilasruoka teki hyvin kauppansa. Endorfiinit jylläsivät niin, ettei pitkä haava tuntunut haittaavan yhtään.

Paikat vain tahtovat puutua, kun imettää 24/7. Niinpä Sylvi on tänään tehnyt pikaisia jaloittelulenkkejä muualla talossa. Se kiertää huushollin, käy vessassa ja palaa kuulostelemaan pentuhuoneen ovelle. Jos mitään ei kuulu, se tekee toisen kierroksen. Jos joku menee huoneeseen, se juoksee kiireesti paikalle ja hyppää pesään.

Kasvattajille hyvät emolinjat ovat kullanarvoisia. Sylvi on selvästi perinyt vahvat äidinvaistot emoltaan Sinksulta ja mummoltaan Ainolta. Sääli ettei se voi siirtää niitä edelleen tyttärelleen, sillä tämä poikakvartetti jää todennäköisesti Sylvin ainoaksi pentueeksi.

Mamma vääntyy vaikka millaiselle mutkalle, 

jotta vauvat saavat kunnolla ruokaa!