Emo hormonimyrskyssä

Dollgarden's G-pentue

Kuten vauvapalstoilla surffanneet tietävät, tuoreet äidit saattavat hormonimyrskyissään saada kummallisia ajatuksia päähänsä. Näin voi käydä myös kissaemoille.

Luonnossa villit kissaeläimet siirtävät pentunsa säännöllisesti toiseen paikkaan peitettyään ensin vanhassa pesässä jälkensä. Kaksi päivää synnytyksen jälkeen Sylvi päätti, että pentuhuoneen pöydän alle sijoitettu pahvilaatikkopesä ei enää ole turvallinen ja on aika muuttaa.

Jo aiemmin aamulla oli ihmetellyt, kun mamma raapi puuhakkaasti pesään viedyn ruokakuppinsa ympärystää. En kuitenkaan ollut jäänyt miettimään asiaa sen enempää vaan painuin muihin aamutoimiin. Jossain vaiheessa kuulin kylppäriin tavallista kovempaa pennun vikinää ja kun hetken kuluttua menin vilkaisemaan pesään, siellä oli enää kolme pentua nukkumassa sievässä kasassa! Sylviä ei näkynyt missään.

Kolme pentua veteli sikeitä aavistamatta, että niiden veli oli viety pois.

Tein suurhälytyksen ja syöksyimme mieheni kanssa etsimään kadonneita. Talossamme on noin 180 neliötä yhdessä tasossa ja yhtenäistä tilaa siitä on suurin osa. Piti siis ajatella kuin kissaemo.

Kiemurtelevan pennun raahaaminen on tottumattomalle hankalaa, joten todennäköisesti piilo oli lähellä pentuhuonetta. Avoin olohuone tuskin houkuttelisi huolestunutta mammaa, mutta pentuhuoneen vieressä oleva makuuhuoneemme varmasti täyttäisi sen kriteerit. Mieheni vaatekaapin ovi oli raollaan ja syöksyin tarkistamaan sen alaosaa.

Siellä emokissa imetti onnellisena yhtä tenavaa kenkien ja myttyjen päällä ja oli selvästi harmissaan, kun tulin häiritsemään.

Nuori äiti pentuineen vaatekomerossa taskulampun valossa.

Vein pennun takaisin alkuperäiseen pesäänsä ja emo seurasi kannoillani. Hetken näytti siltä, että se tyytyisi tilanteeseen, mutta kun käänsin selkäni, se pomppasi pesästä seuraavaa kiljuvaa pentua roikottaen.

Äkkiä pentuhuoneen ovi kiinni ja kokoamaan vaihtoehtoista pesää pentuhuoneen nurkkaan. Levitin lattialle huovan ja sen päälle froteepyyhkeen ja siirsin sinne lattialla pentu suussaan pyörivän Sylvin. Ei kelvannut.

Emoparka rauhoittui vasta, kun mieheni muutti töittensä kanssa koko päiväksi pentuhuoneen sohvalle. Sieltä koko lauma löytyi, kun illansuussa palasin kotiin. Olivat kuulemma käyneet välillä jaloittelemassa ja haukkaamassa syötävää.

Keskiviikkoaamuna sama muuttovimma iski Sylviin uudelleen, mutta nyt osasimme olla valppaina ja perustimme pentuhuoneen ovelle tarkastuspisteen. Pentu suussa ei ollut pääsyä ulos. Ja aina kun emo alkoi selvästi käydä levottomaksi, toinen meistä meni sen seuraksi. Nyt muutaman päivän jälkeen näyttää siltä, että tilanne on rauhoittunut.

Muuten veljeskatras jakselee mainiosti. Emo vetää ruokaa kuin hevonen ja pentujen paino nousee huimaa vauhtia. Tämä onkin ensimmäinen pentueeni, jota ei ole tarvinnut kertaakaan tukiruokkia.

Sylvi uskoo vihdoin, etteivät petoeläimet uhkaa pesälaatikkoa.

Ylihuomenna 5 viikkoa täyttävä F-pentue otti lauantaina vastaan ensimmäiset vierailijansa ja tenavat olivat juuri niin syötävän suloisia, että samantien niistä varattiin Söpö ja Sumu (ent. Siru). Sisua tullaan katsomaan myöhemmin, mutta Sulo etsii vielä omaa perhettä. Se on pentueen isokokoisin ja todella reipas poika. Väriltään Sulo on ruskea ja kuvioiltaan mitted. Se on kaikin puolin niin lupaava, että toivon sille kovasti perhettä, joka on halukas kokeilemaan sen kanssa myös näyttelytouhuja.