Kyllä isosisko hoitaa

Ainon edellisen pentueen kotiin jääneestä tytöstä, kissalamme näyttelyprinsessasta Monnista, on tullut pentujen varaäiti. Synnytyksen jälkeen se suhtautui emoonsa jonkin aikaa hyvin epäluuloisesti, murisi ja jopa sähisi, jos Aino tuli lähelle. Muutaman päivän kuluttua tilanne onneksi rauhoittui, ja Monni alkoi hengailla lähettyvillä, mutta kuitenkin turvallisen matkan päässä pentulaatikosta. Se saattoi käydä haistelemassa tenavia, mutta ei edelleenkään oikein tiennyt, miten niihin pitäisi suhtautua.

Vasta nyt, kun pennut ovat laajentaneet reviiriään laatikkonsa ulkopuolelle ja pitävät omaa ralliaan ympäri huonetta, Monnin emonvaistot ovat heränneet. Se nuolee pyllyjä jopa innokkaammin kuin Aino ja nukkuu pentujen kanssa päiväunia joko pentulaatikossa tai pienessä punaisessa leikkimökissä. Jos joku pennuista on sotkenut itsensä hiekkalaatikossa kakkaan ja tarvitsee vesipesua, Monni kiitää kylpyhuoneeseen perässäni varmistamaan, ettei kiljuvalle natiaiselle vain tehdä mitään kurjuuksia.

Pennuille näyttäisi olevan suunnilleen sama, kumpi aikuisista kissoista niitä huoltaa. Ensin osa niistä pyrki kartoittamaan Monnin mahavilloja maitohanaa etsien, mutta nyttemmin ne näyttävät luopuneen yrityksestä.

Aino on ottanut avun kiitollisena vastaan. Se saattaa loikoilla nojatuolissa pentujen ulottumattomissa puoliunessa sillä aikaa kun isosisko vahtii menoa lattialla. Ilmeisesti se on jollain lailla huojentunut siitä, ettei kuusi pentua enää vaadi sen herkeämätöntä huomiota.