Pentujen myötä on ollut pakko opetella uusia tapoja. En esimerkiksi enää ilmesty aamulla keittiöön paljain säärin vain aamutakkiin pukeutuneena. Pennut, erityisesti Miisa, ovat nimittäin sitä mieltä, että paras tapa vauhdittaa aamupalan saamista lautaselle on kiivetä pitkin säärtä ylös hoputtamaan. Jos jalassa on verkkarit, tämän vielä kestää, mutta muuten auts! Täytyykin taas leikata pentujen kynnet...Koska Miisan hermot kestävät odotusta kaikkein huonoimmin, se saa aina spesiaaliannoksensa ensimmäisenä eteensä. Erityiseksi sen ruoan tekevät päälle ripotellut murskatut kuivaropot, joiden syömistä se harjoittelee. Seuraavaksi lautanen ilmestyy Monnille, Millalle ja Röllille. Kun ne ovat päässeet syömisessä vauhtiin, annan märkäruoan Ainolle. Väinö hengailee vielä jossain kauempana, joten sen annos saa odottaa pöydällä.
Tässä vaiheessa Milla tosin huomaa, että mamma sai Shebaa, ja tunkeutuu Ainon lautaselle törkeästi etuillen. Jotta Aino saisi syödä rauhassa, nostan Millalle Väinön miniannoksen. Kun muut ovat syöneet vatsansa täyteen ja häipyneet, Väinö valuu lopulta paikalle ja mussuttaa tyytyväisenä penturuokien jämät. Nyt pennut ruokailevat vielä neljä kertaa päivässä, mutta kohta ateriat voi vähentää kolmeen ja sitten suunnilleen puolen vuoden iässä kahteen. Kuivamuroja olen tosin pitänyt lautasella jatkuvasti välipalana, sillä kukaan kissoista ei vielä tunne niihin niin suurta himoa, että se haittaisi painonhallintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti