Ruokaa mulleki-i-i-i-i-i-i

Eräs asia on meille vielä mysteeri: miten koko porukan pienimmällä sintillä, Miisalla (Artemisia), voi olla niin mahtava ruokahalu. Se on aina ensimmäisenä kupilla tsekkaamassa, mikä kasa on isoin. Ja kun se on syönyt omansa, se siirtyy syömään muiden kasoja. Kun ruokailusta on kulunut pari tuntia ja jompi kumpi meistä menee keittiöön, se tulee perässä ja alkaa pienellä kimeällä äänellä päästää iiiii-i-i-i-i -tyyppistä käkätykseen päättyvää huutoa. Tätä jatkuu kunnes se on saavuttanut tavoitteensa, eli ruokaa ollaan latomassa lautaselle.

Laskujeni mukaan Miisa syö lähes tuplasti sen minkä muut. Ruoan seassa tulee kuitenkin edelleen olla nokare pentumoussea, jotta neiti olisi tyytyväinen. Muille mousse on yhdentekevä lisuke. Milla jopa siirtyy syömään Väinön kupista Shebaa, kun Miisa on syrjäyttänyt sen omalta annokselta. Teorioita pikkusintin ruokahaluun on kaksi: a) sen energiankulutus on suurempi, koska se liikkuu, pomppii, syöksähtelee ja painii kaksi kertaa niin paljon kuin muut. b) muut käyvät aina välillä mutustelemassa kuivamuroja ja täyttävät niillä mahaansa, mutta Miisa ei niistä perusta. Tämän vuoksi sillä on muita useammin nälkä. Nyt pitäisi vain pian saada Miisa ymmärtämään murojen arvo. Muuten sen päivistä uudessa kodissa tulee pitkiä ja nälkäisiä.