Pennut kävivät tänään toisen kerran eläinlääkärillä. Nyt oli ohjelmassa tehosterokotuksen lisäksi sirutus sekä tarkempi tutkimus. Tunnistesiru laitettiin niskaan järkyttävän paksulla neulalla. Tytöt eivät inahtaneetkaan, mutta Rölli meinasi saada hepulin, ja ellen olisi pitänyt siitä tiukasti kiinni, se olisi syöksynyt ovesta odotustilan puolelle. "Nuo pojat on usein tuollaisia", totesi eläinlääkäri.
Olin tehnyt etukäteen pitkän listan asioista, joita täytyy muistaa kysyä. Tässä vastaukset:
- Ei, yhdelläkään pennulla ei ole napatyrää, joka estäisi näyttelyttämisen. Lisäksi Röllin kivekset ovat nyt molemmat laskeutuneet. (Raukka ei saa iloita niistä kovinkaan pitkään.)
- Pennut voi periaatteessa steriloida/kastroida koska tahansa, mutta tyttökissoille se on helpompi tehdä, kun ne ovat kasvaneet vielä muutaman kuukauden.
- Vaikka Miisa on porukan pienin, se on ihan riittävän painava. Normi on 100 g/viikko, ja Miisa painaa nyt 11-viikkoisena 1200 g. Lääkäri löysi siltä myös kunnon lihakset. Se ei vain ole niin iso kuin muut pennut.
- Ei haittaa, vaikka Milla syö mieluiten märkäruoan ja Monni kuivamurot aikuisten kupista. Sen sijaan eläinlääkäri oli vähän sitä mieltä, että ruokakaupan märkäruoatkaan eivät ole ihan niin laadukkaita kuin olisi toivottavaa. Raa'an lihan syömisen opetteluun lääkäri suositteli raakoja possun suikaleita pieniksi pilkottuina. Maistuu kuulemma hyvin useimmille kissoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti