Yäk, en syö!

Tänään alkoi harjoittelu lisäruoalla. Laitoin pehmeää pentumoussea neljäksi pikku nokareeksi lautasen eri puolille - ketään ei kiinnostanut. Seuraavaksi otin pennun kerrallaan käsittelyyn ja tarjosin moussea suoraan etusormesta, jota heiluttelin suun ja kuonon edessä. Vain Neiti A alkoi nuolla sormea. Sen sijaan pentujen vinkunan paikalle houkuttelema Aino nuoli moussen lautaselta viimeistä murua myöten. Sen mielestä se oli parasta ruokaa ikinä! Aika yllättävää, sillä yleensä Ainolle kelpaavat vain kastikkeelliset Shebat ja kananmakuiset kuivamurot. Kun lautanen oli putipuhdas, Aino tuli nuolemaan sormiani kilpaa neiti A:n kanssa. Toisella harjoituskerralla myös Poika kiinnostui moussesta, mutta neidit C ja D vain nyrpistelivät edelleen.

Ainon edellisen pentueen poika söi heti kiltisti kaiken mitä eteen laitettiin, mutta tytölle jouduin työntämään penturuokaa ensin väkisin muru kerrallaan suuhun ennen kuin se tajusi yhteyden ruoan ja hyvän olon välillä ja alkoi syödä vapaaehtoisesti. Jos tämän pentueen nirppanokille ei parin päivän sisällä ala maistua, joudun taas ottamaan samat tiukat menetelmät käyttöön.