Leikitään hippaa!

Kusti on vaipumassa uneen Monni-tädin kainalossa.

Nyt on tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että tarkkoja kuvia pennuista saa vain niiden nukkuessa. Muun ajan ne syöksähtelevät olohuoneesta keittiöön, keittiöstä ruokatilaan, eteenpäin makuuhuoneeseen ja taas olohuoneeseen. Elleivät sitten hyppele kiipeilytelineissä leikkimässä kukkulankuningasta. Erityisen kivaa on tulla telineen ylähyllyltä alas mahdollisimman uhkarohkeaa ja vaikeaa reittiä. Ensin pää edellä puoleen väliin putkea, sitten kiepautus yhden tassun varassa pylly alaspäin. Hyppy viereisen tuolin selkänojalle, hetki kieppumista sen reunalla ja lopuksi tömähdys lattialle. Ei ihme, että palvelusväellä on välillä hermot riekaleina.

Aikuisena ragdollit ovat melkoisia sohvaperunoita, ja tämäkin pentue edistyy lupaavasti Sohva I -alkeiskurssilla. Kun mieheni loikoilee illalla sohvalla, koko lauma parkkeeraa itsensä hänen ympärilleen. Yksi kainaloon, toinen selkänojan viereen jäävään rakoon, pari jalkopäähän ja viides koukussa olevien jalkojen alle. Ketään ei tunnu kiinnostavan minun nojatuolini ja olen miettinyt, mahtaako se johtua tuolista vai minusta.

Kun lepotunti on ohi, alkaa taas vehtaus. Veljekset harrastavat ryhmäpainia, tytöt leikkivät hippaa sohvan selkänojalla. Aikuiset kissat katsovat parhaimmaksi pysytellä sivummalla. Vain jos joku pennuista lähtee haahuilemaan yksin muualle, uskollinen lapsenvahti Monni seuraa perässä ja paimentaa karanneen lampaan takaisin laumaan.

Ylihuomenna koko lauma pääsee ensimmäiselle automatkalleen eläinlääkäriin, jossa ne saavat ensimmäisen kahdesta rokotuksestaan. Kaikki menee todennäköisesti hyvin, sillä yleensä tilanne on niin jännittävä ja ihmeellinen, ettei varsinaiseen piikkiin ehditä edes kiinnittää huomiota.

Ihmeellinen maailma

Tyttäreni Nelli tuli avopuolisonsa kanssa käymään, ja yksi pojista pääsi sylihoitoon.

Pennut ovat nyt 3,5 viikon ikäisiä, ja niiden sosiaalistuminen on hyvässä vauhdissa. Enää ne eivät kilju hädissään, kun niitä nostellaan pesästä punnittavaksi tai syötettäväksi. Ne päinvastoin napittavat tyytyväisinä päästessään syliin kutiteltaviksi, ja joskus alkaa jopa kuulu pientä kehräystä.

Pientä yritystä leikkimiseenkin alkaa jo näkyä. Varsinkin pojat painivat mielellään keskenään - välillä kaksi yhdessä, joskus kaikki kolme yhdessä kasassa. Tytöt eivät ole siitä aivan yhtä innostuneita, mutta jos joku veljistä rönähtää päälle, vastusta kyllä löytyy.

Tällä kertaa pesälaatikossa on tavallista korkeammat reunat, mutta aina välillä jokin tenavista onnistuu punnertamaan itsensä kurkkimaan reunan yli. Kukaan ei vielä kuitenkaan ole päässyt heilauttamaan itseään laidan yli. Ilmeisesti pullea massu painaa liikaa.

Kun lauma nostetaan pentuhuoneen lattialle jaloittelemaan, meno kiihtyy villiksi. Karvapallot sinkoilevat ympäri lattiaa, ja Sinksu-mamma yrittää pitää vahtia. Jos jokin vauvoista yrittää karata näköpiiristä, se alkaa vingahdella kuin paimenkoira.

Mitted-poika ihmettelee leluhiirtä. Parin viikon kuluttua hiiri saa takuulla enemmän vauhtia.

Leluista porukka ei vielä paljon ymmärrä. Hiirilelun hännässä helisevä kulkunen kiinnosti hetken, mutta kun hiiri pysähtyi lattialle, mielenkiinto haihtui. Paljon hauskempaa on temuta sisarusten kanssa, tutkia leikkimökkiä ja kiipeillä huoneessa olijan jalkojen päällä ja housunlahkeita pitkin. Pentuhuoneeseen onkin nykyään syytä mennä farkut jalassa, tai ei ainakaan sukkahousuissa.
On hauskaa katsella, kuinka pentujen liikkuminen ja leikki pikkuhiljaa kehittyvät. Nyt ne jo kipittävät kovaa vauhtia ja välillä yrittävät jopa loikata. Se tosin usein päättyy muksahdukseen, mikä ei haittaa lainkaan tahtia. Ylös vain ja eteenpäin! Tänään mitted-poika yritti selvästi väijyä sisaruksiaan ja tehdä leikkihyökkäyksiä

Jos haluaa tallentaa kaksi sekuntia kestävän poseerauksen, täytyy olla nopea.

Tänään pennut olivat hetken aikaa keskenään emonsa kanssa pentuhuoneen lattialla. Kun tulin takaisin huoneeseen, ihmettelin, mihin kolme pentua oli hävinnyt, kun vain kaksi pyöri matolla näkyvissä. Hetken etsiskeltyäni löysin loputkin. Kaksi oli ryöminyt päiväunille pöydänjalkojen ja seinän väliin jääviin rakoihin, kolmas torkkui emonsa vessalaatikon ja seinän väliin jäävässä raossa. Nostin tietysti kaikki pesälaatikkoon jatkamaan lepotuntia. Muuten pesälaatikko alkaa tuntua porukalle jo ahtaalta, ja iso osa hereilläoloajasta vietetäänkin pentuhuoneen lattialla.

Kaunosilmä, Kellokukka ja Kehäkukka

Eilen pennut saivat viralliset nimet samalla kun täytimme Kissaliittoon lähetettävät rekisteröintipaperit. Entiseen tapaan nimet on valittu kasvien tieteellisten nimien mukaan. Virallinen nimi tulee kissan rekisterikirjaan ja sitä käytetään esimerkiksi näyttelyssä. Kutsumanimen uusi omistaja saa tietysti päättää itse. Kuvat on ottanut Tuija Peura, toinen pentujen isän omistajista.

Pennuista ensimmäisenä syntynyt Uno eli Unski sai nimen Dollgarden's Coreopsis. Toivotaan, että nimi on enne, sillä se tarkoittaa kaunosilmää, päivänkakkaran näköistä keltaista syysperennaa. Unski on luonteeltaan penkkiurheilija. Se istuu monesti vieressä seuraamassa, kun sen kaksi siskoa painivat pitkin lattiaa. Välillä se saattaa huitaista tyttöjä tassullaan kuin vauhtia lisätäkseen, joten ei sekään ihan nynnerö ole. Kun matalareunainen hiekkalaatikko tuotiin pentuhuoneeseen, Unski korkkasi sen ja oppi samantien sisäsiistiksi. Sen lempiruoka tällä hetkellä on silputtu possunsuikale.
Unski on varattu Mintulle Espooseen.

Pirkosta tuli Dollgarden's Campanula eli kellokukka. Kellokukkien sukuun kuuluvat mm. sinikello, harakankello, peurankello jne. Pirkko, myös Paksu-Pirkoksi kutsuttu, oli jo syntyessään pentueen painavin ja edelleen sillä on koko ajan ollut noin 30 grammaa enemmän painoa kuin sisaruksilla. Pirkko lähti pentueesta ensimmäisenä liikkeelle, mutta nykyään Terttu on saavuttanut sen aktiivisuudessa. Terttu ja Pirkko ovat kuin paita ja peppu. Kun ne ovat hereillä, pentuhuoneen lattialla pyörii nonstop-sirkus, jossa tytöt kilpailevat temppujen hurjuudessa.
Pirkon toisessa takajalassa on valkoisessa saappaassa läikkä, minkä vuoksi se ei välttämättä saavuta menestystä näyttelyissä. Seuraan vielä sen kehitystä ennen kuin päätän, haluanko antaa sen sijoitukseen ja jatkamaan sukua vai myynkö sen lemmikiksi.

Tertun nimi, Dollgarden's Calendula, tarkoittaa kehäkukkaa, joka on varmasti kaikille tuttu. Terttu on pennuista pienikokoisin, mutta siitä voi silti tulla oikein hyvän kokoinen aikuinen naaras. Aika sen näyttää. Tällä hetkellä Tertun paino kohoaa mukavasti ja se on kovasti mieltynyt penturaksuihin, jotka turvotan kosteiksi vedellä. Terttu on ilmiselvästi apina ainakin henkisesti. Kun istahdan pentuhuoneen sohvalle, se lähtee heti kiipeämään lahjettani pitkin syliin. Tänään se oli päässyt kiipeämään sohvalle ja pyöri siellä ihmetellen mitä tekisi, kun sisarukset olivat jääneet lattialle. Terttu myös temppuilee mielellään kukkulan kuninkaana pentujen kiipeilytelineen päällä.
Terttu on kuvioiltaan virheetön, joten se sopii hyvin näyttelykissaksi. Sillä on myös kaunis leveä naama, hyvän väriset silmät ja kivasti sijoittuneet korvat. Seurailen Tertunkin kehitystä ja mietin, kumpi tytöistä sopisi paremmin jalostukseen sijoituskissana.