C-pentue syntyi 8.4.2012

Tähän mennessä kissalassamme on kaikki mennyt hyvin ja kantaemomme Aino on ollut loistava äiti. Mutta nyt sain muistutuksen, että mikään ei ole itsestään selvää.
Pääsiäisyönä syntyi Ainon vanhemman tyttären Monnin ensimmäinen, jättisuuri pentue. Kahdeksasta pennusta kaksi oli menehtynyt jo kohdussa. Loput kuusi olivat reippaita, vaikkakin suuren määrän vuoksi tavallista pienempiä. Alku näytti lupaavalta, mutta parin päivän kuluttua kolmen pennun elinvoima hiipui, eikä edes eläinlääkäri valitettavasti pystynyt niitä auttamaan.
Synnytys oli raskas kokemus myös Monnille, joka stressaantui niin, ettei muutamaan päivään kestänyt pentujaan tai niiden vikinää ollenkaan. Keinoruokimme vauvoja vuorokauden ympäri 3-4 tunnin välein ja tarkkailimme niiden painonnousua herkeämättä. Pikkuhiljaa sain Monnin hyväksymään yhden pennun kerrallaan nisälle, kun se sai maata sylissäni ja rapsuttelin ja juttelin sille rauhoittavasti samalla. Muut pennut olivat sillä aikaa viereisessä huoneessa, ettei niiden vikinä hermostuttanut emoa.
Eilen näytti siltä, että tilanne olisi lauennut. Monni hyväksyi vihdoin kaikki pennut yhtä aikaa ympärilleen ja hoiti niitä äidillisesti pentulaatikossa. Se ei ehkä kuitenkaan osannut rentoutua itse riittävästi, ja tänään stressin merkkejä alkoi taas näkyä. Harjoittelemme siis jälleen yhdellä pennulla kerrallaan. Muuten tenavat ovat pirteitä ja reippaita, ja niiden paino on noussut mukavasti.
Yksi pennuista on poika ja kaksi tyttöjä. Poika syntyi ensimmäisenä ja sen kutsumanimi on Uno eli Unski. Tyttöjen kutsumanimet ovat Pirkko ja Terttu. Pirkon häntämerkkeinä on kolme punaista kynsilakkatäplää, joten sitä kutsuttiin ensin kolmipiste-pirkoksi, mutta nimillähän on aina taipumus lyhentyä helpompaan muotoon. Terttu sai nimensä Pirkon peesissä yksinkertaisesti "olkoon sitten vaikka..." -menetelmällä.

Maitoparta

Ainon nisät ovat nyt niin ruvella, että pentuihin tankataan vastiketta neljän tunnin välein. Tehoruokinnan ansiosta jokaisen paino on tänään noussut reilusti, noin 15-20 grammaa. Huomenna sama tahti jatkuu. Aino vaikuttaa aika helpottuneelta siitä, ettei ruokintavastuu ole kokonaan sen harteilla. Se on selvästi yrittänyt välttää imettämistä koko päivän ja käynyt pentulaatikossa vain nuolemassa ja hoitamassa muuten vauvojaan. Vasta nyt illalla se päästi pennut imemään pitempään.

Tein tänään exceliin ruokintakalenterin, johon merkitsin ruoka-ajat seuraavaksi viikoksi. Ruudukkoon merkitään myös, paljonko kukin pentu on suostunut syömään. Poikiin uppoaa helposti jopa 10 ml kerralla. Tytöt ovat krantumpia ja suostuvat syömään hädin tuskin 5 ml.

Huomenna alkaa myös harjoittelu kiinteällä ruoalla. Jo tänään annoin pojille pienet maistiaiset Royal Caninin Baby Cat moussea vastikemaitoon sekoitettuna ja hyvin tuntui kelpaavan.

Tehotankkausta

Meillä on taas viime päivinä jouduttu tehostamaan ruokahuoltoa. Aino unohti olevansa kuuden kasvavan pennun imettävä emo ja alkoi syödä kuten huolettomina sinkkuaikoina. Sen seurauksena vauvojen painonnousu hidastui, ja Ainon nännit alkoivat kärsiä, kun tenavat yrittivät saada niistä irti tuotantoa enemmän maitoa.

Ei auttanut kuin ottaa pakkoruokinta taas ohjelmaan. Läheiseltä eläinlääkäriasemalta hain purkillisen kissoille tarkoitettua äidinmaitovastiketta ja kasvattajakaveriltani sain lisäksi lainaksi lääkeruiskuun yhdistettävän minikokoisen pullotutin.

Turha luulla, että nälkäiset pennut olisivat ilahtuneet uudesta ruokaringistä. Nostin ne yksitellen syliini syötettäväksi, ja kun tähtäsin tuttia suuhun, ne kiljuivat kuin olisin yrittänyt myrkyttää niitä. Tippa kerrallaan sain maitoa kuitenkin uppoamaan pieneen kitaan. Pojat alistuivat helpommin, tytöt rimpuilivat vastaan uskomattoman sitkeästi. Aino seisoi vieressä tarkkailemassa, ettei pennuilla ollut mitään hätää, ja nuoli niiden naamaa aina välillä, kun pentu tarvitsi rauhoittelua. Kun kolmesta viiteen millilitraa oli vihdoin viimein mennyt alas, pentu pääsi takaisin kotipesään ja seuraava joutui käsittelyyn.

Lopuksi tankkausvuorossa oli itse emo. Ruiskutin sen suuhun tuttuun tapaan energiavelliä, jonka olin tällä kertaa sekoittanut äidinmaitovastikkeeseen. Tiukasti pyyhkeeseen kiedottuna se ei pannut hanttiin, mutta raukan katse muuttui ruisku ruiskulta yhä ahdistuneemmaksi.

Nyt iltapunnituksessa kaikkien pentujen paino oli noussut eilisillasta norminmukaiset 10 grammaa - jippii! Tänä iltana tankkaukseen joutuu siis vain Aino.

Pakettiratkaisu

Viime päivät ovat olleet varsin työntäyteisiä. Pennut voivat erinomaisesti, mutta emorukka sairastui vuorokausi synnytyksen jälkeen. Kohtuun oli jäänyt jotain ylimääräistä - ehkä istukka - joka nosti tulehduksen, kuumeen ja pahoinvoinnin. Onneksi pääsimme heti keskiviikkoaamuna kissaklinikalle, jossa Ainon kohtu ultrattiin ja lääkitys aloitettiin välittömästi. Aino sai lisäksi tippapiikin tassuunsa, sillä kuuden pennun imetys oli kuivattanut sitä liikaa. Vietettyään pentujen kanssa koko päivän klinikalla nesteytyksessä se pääsi kotiin illansuussa antibiootin, pahoinvointilääkkeen, maitohappobakteerien ja toipilasruokakassin kanssa.

Onneksi Ainon vointi parani keskiviikon aikana huomattavasti, ja jo illalla se alkoi kiinnostua taas pentujen hoitamisesta. Sen sijaan se ei vieläkään tajua, että kuuden pennun imettävän äidin pitää syödä ja juoda todella paljon. Vapaasti tarjoiltua ruokaa se ottaisi korkeintaan puolet siitä mitä pitäisi. Niinpä kiedon sen viisi kertaa päivässä tiukasti froteepyyhkeeseen, otan paketin kainalooni ja pursotan suuhun puoli desilitraa löysää velliä, jonka olen sekoittanut Hill'sin a/d-mössöstä ja vedestä. Lisäksi pakotan Ainon juomaan ruokailun lopuksi vielä pari ruiskullista vettä, jotta pissaa erittyisi riittävästi. Se ei todellakaan pidä syöttämisestä, mutta kestää sen urheasti kunnon ragdollin tavoin.