Joka päivä jotain uutta

Vanha kirahvikuvioinen pesä on pentujen suosikki. Viikko sitten siihen mahtui vielä neljä, nyt enää kolme.

Pennut täyttivät perjantaina neljä viikkoa, ja nyt on alkanut se kehitysvaihe, jossa oppiminen etenee hurjaa vauhtia. Joka päivä joku hoksaa jonkin tärkeän taidon.

Eilen Mara kakkasi ensimmäisen kerran hiekkalaatikkoon. Se hyöri ja pyöri laatikossa, kaivoi kuoppaa, otti asentoa, ähisi ja keskittyi... ja laatikkoon tuli pieni löysähkö kakka. (Löysä siksi, että pentujen ruokavalio on vellimäinen.) Paha vain, että toimituksen loppu ei sujunut yhtä mallikkaasti, vaan Mara tuli siinä pyöriessään samalla tallanneensa jätöksiinsä. Ei auttanut kuin viedä kiljuva pikku takiainen kylpyhuoneeseen ja pestä sen takaosa.
Tänään Mara teki saman suorituksen uudelleen. Ja jälleen syntyi sotkua, josta seurasi pesu. Toivottavasti se ei seuraavaksi opi yhdistämään vessassa käymistä pyllyn pesuun ja kehitä hiekkalaatikkokammoa.

Olen antanut pennuille lisäruokaa lääkeruiskulla suoraan suuhun. Tänään Sauli vetäisi ensin 10 millin ruiskullisen a/d-puuroa ja nuoli sen jälkeen lusikan, jossa oli samaa sössöä. Sen jälkeen se nuoli tyytyväisenä vielä pari lusikallista puuroa suoraan lautaselta. Jippii! Ensimmäinen syö suoraan lautaselta!
Saulille maistuu nyt ruoka siihen malliin, että se ylitti ensimmäisenä pentuna myös 600 gramman painorajan, vaikka syntyessään se oli porukan pienin.

Manu on rohkea ja erittäin utelias. Koska viime päivinä on ollut hankalaa päästä pentuhuoneeseen tai sieltä ulos ilman että pennut hyökkäävät ovea kohti, avasimme eilen oven ja kiinnitimme aukkoon polvenkorkuisen pahvin esteeksi. Ennen kuin pahvi saatiin teipattua paikoilleen Manu karkasi. Se kipitti tyytyväisenä kohti keittiötä kunnes se saatiin kiinni ja palautettiin muiden joukkoon.

Urho rakastaa kiipeilyä. Toissa päivänä tarkistin pentuhuoneen ovelta tilanteen ja ihmettelin, kun lattialla pyöri vain kolme natiaista.  Katsoin pöydän alle, hiekkalaatikon taakse, kaapin taakse, nurkkaan - kunnes huomasin, että jokin liikkui sohvan peitteeksi levitetyn päiväpeiton alla. (Muistiin: ÄLÄ ISTU SOHVALLE ennen kuin olet laskenut, että neljä pentua on näkyvissä!)

Tulvaportti auki

Pari päivää sitten se tapahtui: pennut alkoivat kiivetä pesälaatikkonsa reunan yli. Niinpä meidän ei auttanut muu kuin leikata edellisen pentueen jälkeen kiinni teipatun aukon teipit taas auki.

Samalla hetkellä, kun luukku saatiin alas, laatikosta vyöryi ulos pentujen hyökyaalto. Aino naukui hädissään ja pyöri ympäriinsä yrittäen estää tenavia pakenemasta. Mutta ei hätää. Vain harva uskalsi lähteä pesän edessä olevalta matolta seikkailemaan paljaalle lattialle. Ja nekin pikku karkulaiset emo sai nopeasti takaisin muiden joukkoon.

Yön Aino nukkui varmuuden vuoksi poikittain pesän edessä, jotta yksikään ei pääsisi livahtamaan ohi huomaamatta. Yksi pennuista löytyi aamulla sen ja laatikon välistä. Muut vetelivät sikeitä laatikon sisällä. Myös päiväunille pennut näyttävät vetäytyvän mieluiten pesään, jonka pohjalla lämpöpatja antaa mukavat unet.

Nyt Aino on jo täysin rauhoittunut. Se tietää, että jokainen karkaamista yrittävä pysähtyy viimeistään huoneen oviaukolle. Sen poikki on nimittäin teipattu noin 30 cm korkea pahvi, jonka yli yksikään tenava ei pääse kiipeämään - ainakaan vielä pariin viikkoon.

Yli esteiden

Eilen se sitten tapahtui. Pentuhuoneen ovelle esteeksi viritetyn litteän pahvilaatikon takaa kuului kovaa rapinaa, ja hetken kuluttua Alchemilla tassutteli olohuoneeseen. Se oli keksinyt yrittää ylös kulmasta, jolloin se ilmeisesti sai pahvilaatikon reunasta tukea takatassuilleen. Muut pennut ovat toistaiseksi hypelleet estettä vasten tuloksetta laatikon keskellä, mutta eiköhän siskon esimerkki opeta pian muitakin. Sen jälkeen pahvilaatikko pitää poistaa, jotta pennut pääsevät takaisin vessalaatikolle ja ruokakupille. Nostimme eilen myös muut pennut olohuoneeseen juoksentelemaan. Tapeti tapeti tapeti, kuului tassujen ääni parketilla, kun ne syöksyivät kuin ohjukset vuoroin sohvan, vanhan lipaston, nojatuolien ja joulukuusen alle. Olohuoneessa oli tilaa kiihdytyksille ja takaa-ajoille paljon paremmin kuin pentuhuoneessa.

Täältä tullaan maailma!

Millä hetkellä hyvänsä jokin pennuista kiepahtaa pesälaatikon noin 25 cm korkan laidan yli ja lähtee kartoittamaan maailmaa omatoimisesti. Nokitassu nousi tänään takatassuilleen laitaa vasten, ylettyi juuri etutassuillaan reunalle ja kampesi itsensä ylös. Siinä se keikkui vähän aikaa ja haroi takatassuillaan hurjasti tukea pahviseinästä, mutta ei vielä uskaltanut muksahtaa laidan yli kovalle lattialle.

Täytyy varmaan laittaa lattialle pehmustetta siltä varalta, että pennut saavat kerättyä lisää rohkeutta ja toteuttavat haaveensa. Sillä kun huoneeseen menee, alkaa heti äänekäs piipitys ja neljä nappisilmäparia kerääntyy laidan taakse. Tänään veimme pikkukisut telmimään toiseen huoneeseen ison maton päälle, jossa kävely oli helpompaa kuin liukkaalla parketilla. Pentujen mielestä se oli tosi hauskaa, mutta Ainoa asia huolestutti. Se alkoi pian kieppua ympärillä levottomana ja selittää meille naukumalla, että pennut pitäisi pikaisesti palauttaa omaan huoneeseensa. Ja äidin toivetta tietysti noudatettiin!

Laatikossa rapisee

Pennuilla on jo kova hinku päästä laatikosta pois. Toki ne pääsevät valvotusti aina välillä pentuhuoneen lattialle, mutta eihän se ole yhtään niin jännää luvan kanssa. Kun pennut ovat hereillä, aina joku on raapimassa pahvisen pentulaatikon etulaitaa - välillä kaikki kolme yhtä aikaa. Huoneesta kuuluu silloin taukoamaton rapina. Odotan vain, milloin ne tajuavat tehdä tornin ja kiivetä yhteisvoimin laidan yli.

En tarkoituksella ole leikannut laitaa matalammaksi, sillä en halua ryömiä karkailevien pentujen perässä pentuhuoneen vierassängyn alla. Huoneen ovi on myös aina raollaan, jotta Aino pääsee vapaasti huilaamaan huoneen ulkopuolelle. Samasta lävestä olisi esimerkiksi neiti D:n ihan liian helppo päästä kipittämään ihan omille retkilleen muualle taloon. Muiden hyljetyylillä se ei ehkä onnistuisi yhtä helposti.