Isoimmat ikinä

Eläinlääkäri tutkii Viken häntää. Ei knikkejä - kaikki luut kohdallaan!

Olimme eilen CatVetissä eläinlääkärin tarkastuksessa. Kaikki oli hienosti. Myös Kustin pieni sydämen sivuääni oli hävinnyt. Samalla pennut saivat toisen rokotuksen, joka on voimassa vuoden. Lemmikille tämä rokotussuoja riittää mainiosti, mutta jos kissa käy näyttelyissä, suositellaan varmuuden vuoksi kolmatta tehostetta vielä neljän viikon kuluttua eli 16 viikon ikäisenä.

Eläinlääkärin vaaka myös vahvisti kotipuntarin tulokset. Tämä pentue on painavin kaikista tähänastisistani. Yleensä urokset ovat olleet 1,6-1,8-kiloisia ja naaraat noin 1,5-kiloisia, kun ne ovat lähteneet uuteen kotiinsa. Mutta nyt ovat lukemat jotain ihan muuta.

Vikke 2110 grammaa, 12 viikkoa 2 päivää

Porukan painavin on koko ajan ollut Vikke. Osasyy voi olla se, että Vikke syö ensin lautaselta muiden sisarusten ruoat, sitten omansa ja sen jälkeen emon/mummon/kummitädin kuivaruoat. Niin kauan kuin joltain lautaselta vain löytyy murusia, Vikke ei lähde keittiöstä.
  Kun sapuskasta on kyse, tämä kiltti sylikissa muuttuu uskomattoman röyhkeäksi etuilijaksi. Paksuksi Vikkeä ei kuitenkaan voi väittää - näppituntumalla se ei vaikuta edes kovin rotevalta. Se on vain isokokoinen.
  Kissaliiton määräämä luovutuspainon alaraja on 1 kg, jonka Vikke ylittää olympiatyyliin.

Sakke 1945 grammaa, 12 viikkoa, 2 päivää

Sakke oli pitkään pojista pienikokoisin, vain vähän tyttöjä isompi. Mutta luovutusiän lähestyessä se on ottanut Kustin kiinni ja veljesten painot ovat nyt aivan samat. Viikon kuluttua uuteen kotiin lähtiessä on kaksi kiloa varmasti koossa.
  Sakke on hauskan näköinen pikkuotus. Sen kroppa ei ole kovin pitkä, ja siksi se näyttää melkein pallolta, mitä pitkä ja pörröinen turkki vain korostaa. Samoin kuin veljensä myös Sakke notkuu lautasella viimeiseen muruun. Mutta kun Vikke suunnistaa raksukupeille, Sakke pysyttelee märkäruoan ääressä. Ensimmäisenä se hotkii jauhelihan ja sen jälkeen kaiken muun.

Kusti 1945 grammaa, 12 viikkoa 2 päivää

Kusti on pojista rotevin ja siis saman painoinen kuin Sakke. Kustilla on hauska tapa ilmoittaa kaikille, kun se menee hiekkalaatikolle. Ensin luulin että sillä on jotain hätänä, mutta ei, se vain tiedotti tapahtumasta.
  Kun Kusti muuttaa uuteen kotiinsa, se saa nimekseen Robin. Ei isänsä mukaan, vaan laulaja-Robinin mukaan.

 Ruusa 1590 grammaa, 12 viikkoa 2 päivää

Ruusa on tytöksi oikein hyvän kokoinen, vaikkei ihan poikien painoihin ylläkään. On huvittavaa seurata, kuinka Ruusan villipedon vaistot heräävät, kun se saa raakaa lihaa eteensä. Se alkaa murista uhkaavasti, vaikka lautasella olisi vain nokare jauhelihaa. Ääni kuulostaa niin vaaralliselta, että sisarukset monesti vetäytyvät ihmeissään vähän kauemmaksi.
  Ruusa lähtee pennuista ensimmäisenä uuteen kotiinsa, jossa se toivottavasti tulevaisuudessa jatkaa Dollgarden's-sukua. Nimekseen uudessa kodissa se saa Fumiko.

Lilli 1590 grammaa, 12 viikkoa 2 päivää 

Lilli painoi syntyessään vain 77 grammaa. Istukka oli ilmeisesti toiminut hiukan vajaalla. Supersinnikäs pentu otti kuitenkin nopeasti siskonsa kiinni, eikä minkäänlaisia merkkejä alakynteen jäämisestä ole muutenkaan näkynyt ennen kuin aivan muutama päivä sitten.
  Lillin ruokahalu on hyvä, mutta välillä ongelmana on ollut, että veljet ryöväävät sen ja Ruusan ruoat. Parin viime päivän ajan tyttöjen painot ovat jääneet junnaamaan paikoilleen. Olen ratkaissut asian laittamalla pojat eri lautasen ääreen kuin tytöt. On huvittavaa seurata, kuinka poikien lautasen ääressä käy hurja maiskutus, kun jokainen ahmii vierustoverilta minkä ehtii. Tytöt sen sijaan syövät kiltisti kumpikin omaa ruokakasaansa.

Toistaiseksi kaikki pennut ovat hyväksyneet tyytyväisinä eteen laitetut sapuskat, mutta kasvaessaan kissat alkavat helposti nirsoilla. Siksi olisi hyvä pitää ruokavalio vaihtelevana myöhemminkin. Jos pari viikkoa tarjolla on vain yhtä ja samaa purkkiruokaa tai kuivaraksuja, voi kissa päättää, ettei haluakaan syödä muuta. Purkkiruoat ja raksut ovat täysravintoa, joten kyllä niilläkin pysyy hengissä ja terveenä, mutta raaka liha silloin tällöin on kissalle voimaruokaa.

Sakke on sitä mieltä, että tätä blogia pitäisi ehdottomasti päivittää useammin. Eilen se yritti auttaa, mutta ei muistanut salasanaa ja onnistui lukitsemaan koneen.

Ruokapiiri pyörii

Vikke ryöstämässä mummonsa laihisraksuja. Taustalla emo omalla kipollaan.

Nyt kun pennut ovat jo 9,5 viikon ikäisiä, ne ovat jo täysin omaksuneet laumansa tavat. Kun aamulla herään, kaikki kahdeksan päivystävät makuuhuoneen oven takana ja suuntaavat kanssani ensin vessaan, sitten keittiöön.

Aikuiset kissat saavat odottaa kunnes saan pentujen sörsselit (seitiä, kissan purkkiruokaa ja kanan- tai possunpaloja tai jauhelihaa) lautaselle ja lattialle. Sillä aikaa kun nuoriso mussuttaa annoksiaan jakelen aikuisille niiden raksut.

Joskus joku pennuista keksii vasta lautasen ääressä, että on kiire vessaan ja häipyy paikalta hetkeksi. Iso virhe! Naapuri on todennäköisesti sillä aikaa popsinut ainakin mehevät kanapalat annoksen päältä.

Ensimmäisenä oman osansa on yleensä hotkinut Vikke. Laitan sen eteen kupillisen penturaksuja, joita se mutustaa hetken, tepsuttaa sitten aikuisten raksukipoille ja syrjäyttää röyhkeästi joko emonsa tai mummonsa. Sillä välin kun häädän Viken pois väärältä kupilta, Monni-täti on kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut selkäni takana Viken kipon penturaksuihin, joita se ymmärrettävästi pitää paljon parempina kuin omia leikatun kissan laihismurojaan.

Palautan Monnin oman kuppinsa ääreen ja Viken omalleen. Annan myös vähän lisää purkkiruokaa lautasille, jos annokset tuntuvat loppuvan kesken. Ilman santsiannosta aikuisten kipoille tekisivät ryöstöretkiä muutkin kuin Vikke. Viimeisenä pentujen lautasille jää notkumaan yleensä Sakke, joka nuolee muilta jääneet murut huolellisesti.

Ennen kuin joka pentu on kylläinen olen pyörinyt vartin verran keittiön lattialla sekä järjestyspoliisina että ruokalan emäntänä. Kun vihdoin pääsen oman aamiaiseni ääreen, pennut ovat vauhdissa ruokapöydän alla. Työnnän tyhjät tuolit aivan pöytään kiinni, mutta sinnikkäimmät onnistuvat kampeamaan siitä huolimatta itsensä väliin jäävästä raosta pöydälle. Loput valitsevat helpomman mutta keskeytyksille alttiimman reitin jalkojani pitkin ja sylini kautta. Aamiaisen ja lehden luvun lomassa nostelen pentuja alas pöydältä.

Sama karuselli toistuu neljästi päivässä ja tulokset näkyvät joka ilta punnituksessa. Vikke painaa nyt 1,5 kiloa, Kusti 1,4 kiloa, Sakke 1,3 kiloa ja tytöt 1,2 kiloa kumpikin.

Mä maistan sulta vähän

Kaikki pennut syövät jo itse suoraan lautaselta ilman aiempia syöttö- ja sormitemppuja. Olen nyt alkanut sotkea Baby moussen sekaan vähän kiinteämpää Whiskas Junioria. Muille sekoitus meni sellaisenaan, mutta Artemisia (toinen oikealta) siivilöi ensin Whiskas-palat erikseen ja söi vain moussen. Tänään töistä palatessani sillä oli ilmeisesti kovempi nälkä, koska sekä mousse että palat upposivat yhtälailla.

Artemisia on selvästi sitä mieltä, että muut saavat aina jotain parempaa. Syödessään se vilkuilee koko ajan sisarusten annoksia, tunkee heti tilaisuuden tullen kuononsa väliin ja alkaa pistellä vieruskaverin ruokaa, vaikka omaakin olisi vielä jäljellä. Monni on ainoa, joka pystyy tässä kisassa pitämään puolensa. Se pistää etutassunsa tukevasti tanaan ja puskee otsallaan rosvon pois. Huvittavinta on se, että Artemisialle ei kuitenkaan kelpaa ruoka, elleivät kaverit ole vielä ehtineet keittiöön. Annoksen valitseminen vapaasti on kai ihan tylsää. Paljon hauskempaa on pihistää muiden nenän alta.