Leikitään hippaa!

Kusti on vaipumassa uneen Monni-tädin kainalossa.

Nyt on tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että tarkkoja kuvia pennuista saa vain niiden nukkuessa. Muun ajan ne syöksähtelevät olohuoneesta keittiöön, keittiöstä ruokatilaan, eteenpäin makuuhuoneeseen ja taas olohuoneeseen. Elleivät sitten hyppele kiipeilytelineissä leikkimässä kukkulankuningasta. Erityisen kivaa on tulla telineen ylähyllyltä alas mahdollisimman uhkarohkeaa ja vaikeaa reittiä. Ensin pää edellä puoleen väliin putkea, sitten kiepautus yhden tassun varassa pylly alaspäin. Hyppy viereisen tuolin selkänojalle, hetki kieppumista sen reunalla ja lopuksi tömähdys lattialle. Ei ihme, että palvelusväellä on välillä hermot riekaleina.

Aikuisena ragdollit ovat melkoisia sohvaperunoita, ja tämäkin pentue edistyy lupaavasti Sohva I -alkeiskurssilla. Kun mieheni loikoilee illalla sohvalla, koko lauma parkkeeraa itsensä hänen ympärilleen. Yksi kainaloon, toinen selkänojan viereen jäävään rakoon, pari jalkopäähän ja viides koukussa olevien jalkojen alle. Ketään ei tunnu kiinnostavan minun nojatuolini ja olen miettinyt, mahtaako se johtua tuolista vai minusta.

Kun lepotunti on ohi, alkaa taas vehtaus. Veljekset harrastavat ryhmäpainia, tytöt leikkivät hippaa sohvan selkänojalla. Aikuiset kissat katsovat parhaimmaksi pysytellä sivummalla. Vain jos joku pennuista lähtee haahuilemaan yksin muualle, uskollinen lapsenvahti Monni seuraa perässä ja paimentaa karanneen lampaan takaisin laumaan.

Ylihuomenna koko lauma pääsee ensimmäiselle automatkalleen eläinlääkäriin, jossa ne saavat ensimmäisen kahdesta rokotuksestaan. Kaikki menee todennäköisesti hyvin, sillä yleensä tilanne on niin jännittävä ja ihmeellinen, ettei varsinaiseen piikkiin ehditä edes kiinnittää huomiota.

Rölli tuli takaisin

Pentueen kollipoika Rölli palasi lauantaina Hollolasta. Perheen birma-tyttö ei kolmessa kuukaudessakaan sopeutunut uuteen tulokkaaseen, eikä perhe ymmärrettävästi jaksanut enää kuunnella sähinää ja murinaa. Paluu lapsuudenkotiin ei oikeastaan tuonut Röllin kannalta muutosta elämään, sillä sen äiti ja sisko eivät meillä suhtautuneet siihen sen paremmin. Väinö sen sijaan oli heti uteliaan kiinnostunut kastraattikaverista. Se nuuhki Rölliä kiinnostuneena, eikä tuntunut pelkäävän sitä tippaakaan. Tyttöjen mielestä Röllin yli 4-kiloinen habitus oli sen sijaan aika huolestuttava. Tosin luottamus on parissa päivässä selvästi kasvanut. Nyt kissavieras saa tulla aika lähelle ennen kuin murina alkaa.

 Rölli on itse osoittautunut yhtä rauhalliseksi kuin pentunakin. Se ei provosoidu, vaikka tytöt kuinka ärjyisivät. Se vain antaa rauhallisesti tietä tai perääntyy vähän kauemmaksi. Rölli on ottanut myös sohvan haltuunsa ja makailee siinä tyytyväisenä tarkkailemassa ympäristöään. Heti kun joku jaksaa kammata, rapsuttaa tai muuten näplätä sitä, se alkaa onnellisena kehrätä. Sillä ei ole minkäänlaista kiirettä pois sylistä. Nyt Rölli odottelee, että uusi koti löytyisi. Se on näyttelytason kastraatti, joka on myös sirutettu, joten hintapyyntö on 700 euroa. Lisäys: Rölli löysi viikossa uuden kodin ja elelee nyt tyytyväisenä vanhemman kissarouvan kaverina.

Pesujonossa

Pennuista on kehittymässä aivan rodulleen tyypillisiä sohvaperunoita. Kun niitä väsyttää, ne yleensä sammuvat sohvatyynyjen viereen uinailemaan. Aika usein Aino huomaa tilaisuutensa tulleen ja tulee pesemään jokaisen nassun ja pyllyn vuorotellen. Jos nukahtamisesta on kulunut vasta vähän aikaa, pennut jatkavat uniaan. Muussa tapauksessa ne heräävät, ja riehutunti alkaa taas. Jos Aino pysäyttää jonkun pennuista pesua varten kesken riehumisen, se rimpuilee ihan samalla tavalla kuin ihmislapsi. Kun mamma painaa tassulla pentua lattiaan päästäkseen putsaamaan sen mahaa, pentu raapii samalla hillittömästi takajaloillaan emon naamaa. Vieläkään ei ainuttakaan naarmuista kuonoa tai repaleista korvaa ole näkynyt, mutta selvästi Ainolta välillä hiukan kärähtää käämit. Kurinpalautuksena se ottaa pennun tiukasti pihteihin etutassuillaan ja rapsuttaa sitä takatassuillaan. Kuulostaa pahalta, mutta pentu ei ole moksiskaan.