Vierotushoidossa

Pennut eivät ole ihan vielä ymmärtäneet, että olisi aika luopua mammanmaidosta. Ne kaatavat yhteisvoimin Ainon kyljelleen ja käynnistävät imun. Pikku terävähampaiden jäljiltä Ainon nisät ovat kurjan näköiset. Pelkkä kortisonivoiteen levitys ei käy, koska Aino nuolee sen heti pois. Ensin tein harmaasta putkisukasta kotelomekon. Pari tuntia Aino makasi lattialla kuin halvaantunut kunnes sen liikuntakyky palasi. Pennut kuitenkin löysivät nisät jalkoja varten leikkaamieni halkioiden raoista, joten lupaavasta alusta huolimatta puku ei toiminut kunnolla.

Seuraavana päivänä hain kellarin jämäkankaiden kaapista tiheäsilmäistä verkkotrikoota ja ompelin Ainolle essun. Yläosa kiinnittyi lenkillä kaulan ympäri ja helmasta lähti kuminauhalenkki kummankin jalan ympäri. keskellä oli nauha, jonka sidoin selän taakse. Taas seurasi uusi halvauskohtaus, mutta tällä kertaa asu toimi. Pennut yrittivät kovasti etsiä pääsyä tisseille, mutta turhaan. Aamulla essu kuitenkin löytyi roikkumasta pelkän kaulalenkin varassa. Houdini oli keplotellut itsensä irti kahleista.

 Nyt on parhaillaan meneillään seurantajakso. Pennut on tavattu imemästä vain kerran, ja nisät ovat jo paremman näköiset. Mutta jos tilanne kääntyy huonompaan suuntaan, joudun kai valmistamaan Ainolle hihattoman ja lahkeettoman kokovartalohaalarin. Vai osaavatkohan pennut sittenkin avata sen selässä kulkevan vetoketjun?

Lääkäritädin luona

Kävimme tänään koko kissalauman kanssa rokotuksessa. Aino inhoaa automatkoja ja naukui siksi laatikossaan takapenkillä surkeasti koko parinkymmenen minuutin matkan ajan. Jokin pennuista huolestui siitä ja yltyi myös miukumaan. Kylmästä konsertti tuskin johtui, sillä auto oli lämmitetty etukäteen. Lisäksi heitin fleecepeiton kantolaatikon päälle varmuuden vuoksi.

Lääkärin luona Aino yritti taas painautua pöydän läpi, Väinö sen sijaan ilmaisi vastalauseensa ainoastaan silloin, kun lääkäri yritti rapsuttaa hammaskiveä sen takahampaista. Sain neuvon hankkia samanlaisen välineen kotiinkin ja rapsutella hampaita itse. Tuskin tulee onnistumaan... Niin tiukkaan otteeseen Väinöä ei saa kahlittua, ettei se pääsisi kiemurtelemaan irti jostain niin kenkusta toimenpiteestä. Ensi käynnillä pyydän lääkäriltä sille kunnon tripin, jotta hampaat voidaan putsata rauhassa.

Pennut eivät inahtaneetkaan rokotuspiikistä, eikä lääkäri löytänyt niistä mitään huomautettavaa. Amaranthus tosin hiukan rääkäisi, kun täti näpelöi peräpäätä yrittäessään tutkia, ovatko kivekset laskeutuneet. Toinen nuppineulanpään kokoisista nappuloista kuulemma oli, toinen oli vasta matkalla. Pyysin samalla vastaanottoapulaisena toimivaa kissatuomari-Kristiinaa vilkaisemaan Monnia (Anemone) ja Amaranthusta, joille kaavailen näyttelyuraa. Monnin korvat olivat kuulemma todella kauniit ja hyvin sijoittuneet, eikä Arskan profiilikaan näyttänyt liian suoralta, niin kuin olin jo ehtinyt ounastella. Lisäksi sain vinkin hoitaa Ainon pureskeltuja nisiä hydrokortisonivoiteella ja vetää päälle sukkahousun lahkeen tai t-paidan pitkän hihan. Täytynee etsiä Ainolle sopiva kotelomekko jo tänään, niin se estää myös pikku vampyyrien hyökkäyksiä ja nisät alkavat toivottavasti pian parantua.