torstai 26. huhtikuuta 2012

Pentulaatikon kuntopiiri


Nyt kun pennut näkevät kunnolla, ne ovat aktivoituneet huomattavasti. Aiemmin ne joko söivät tai nukkuivat, mutta nyt päivän rutiineihin kuuluu myös urheilu. On liikuttava näky, kun kissavauva nousee huojuen jaloilleen, tavoittelee tasapainoa ja ottaa epävarmoja askelia eteenpäin. Kun siitä alkaa tuntua, että homma sujuu, se yrittää loikata - ja muksahtaa naamalleen. Paras catwalk-kävelijä on Pirkko (kuvassa), mutta Unski ja Terttukin edistyvät oikein mukavasti.

Pikkuhiljaa alkaa myös pentujen sosiaalistaminen ja totuttaminen käsittelyyn. Otan pennun kerrallaan pesästä käteen, kääntelen ja silittelen sitä ja juttelen sille. Ensin vauvat vinkuvat hädissään mammaa apuun, ja Monni rientääkin kiireesti tarkistamaan, ettei pienellä ole hätää. Vähitellen vikinä rauhoittuu, ja elämä pentulaatikon ulkopuolella lakkaa huolestuttamasta. Kaikkein äänekkäimmin protestinsa ilmaisee Uno. Se kiljuu kuin vinkulelu, jolloin se on pakko palauttaa nopeasti emon kylkeen. Mutta ei hätää, kyllä Unskikin pian alkaa suhtautua luottavaisesti maailmaan.

Kun pentujen sosiaalistuminen on edennyt vähän pitemmälle, ne alkavat ottaa vastaan vierailijoita. Veikkaisin että toukokuun puoliväliin mennessä ne ovat siihen valmiita, ehkä jo pian äitienpäivän jälkeen.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ihmeellinen maailma


Tänään pennut täyttivät kaksi viikkoa, ja aamulla Unski loi ensi silmäyksensä maailmaan. Siskot tulevat perässä todennäköisesti huomenna tai ylihuomenna. Keskimäärin kissanpennuilla silmät aukenevat 7-10 päivän ikäisinä, mutta tässä saattaa olla myös rotukohtaisia eroja, koska meidän pentulaatikossamme on möngitty sokkona yleensä parin viikoin ikäiseksi. Kissan myöhemmälle kehitykselle silmien aukeamisen ajankohdalla ei kuitenkaan ole merkitystä.

Korvat ovat selvästi auenneet jo jokin aika sitten, sillä pikkuruiset korvalehdet reagoivat pentuhuoneessa kuuluviin ääniin. Uunokaan ei vielä muutamaan päivään pysty tarkentamaan katsettaan kunnolla, joten sekin suunnistaa edelleen lähinnä haju- ja tuntoaistinsa perusteella.

Monni on liikuttavan omistautunut pennuilleen. Se saattaa käydä nopeasti vessassa huoneen ulkopuolella tai juomassa kylpyhuoneen hanasta, mutta viimeistään 10 minuutin kuluttua se palaa takaisin vauvojensa luo. Jos pennut nukkuvat tyytyväisinä laatikossaan, se tavallisesti jää istumaan tai loikoilemaan laatikon viereen. Mutta heti kun ensimmäinen vingahdus kuuluu, se loikkaa kiireesti pesään ja alkaa nuolla pikkuisia.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Hei, me muutetaan!


Kissaemoilla voivat toisinaan pulpahtaa alkukantaiset vaistot pintaan. Luonnossa villit kissaeläimet muuttavat muutaman päivän välein pesäpaikkaansa, ja vaikuttaa siltä, että Monnikin kuvittelee olevansa leijona. Se on kaikessa hiljaisuudessa saattanut ottaa jotakin pennuista niskasta kiinni ja viedä sen pentuhuoneen toiseen nurkkaan. Kun olen palauttanut pennun takaisin pesään sisarustensa luo, Monni on murahtanut harmistuneena ja lähtenyt uudestaan muuttopuuhiin. Tilanteen rauhoittamiseksi pennut on jouduttu laittamaan joksikin aikaa kantoboksiin yli-innokkaan emon ulottumattomiin, mikä on tuntunut ikävältä sekä meistä että emosta.
Tänään otimme toisen taktiikan. Laitoimme Monnin kaavailemaan uuteen pesänurkkaan toisen pahvilaatikon ja sisustimme sen vaihtoehtopesäksi. Varsinaisen pesälaatikon työnsimme niin kiinni huoneen vastapäiseen nurkkaan, ettei sen taakse mahtunut sen enempää iso kuin pienikään kissa. Kolmanneksi vaihtoehdoksi laitoimme sen viereen kantoboksin pohjaosan. Siinä oli sitten kissarouvalla mistä valita.
Tällä hetkellä alle 10 neliön pentuhuoneessa on siis pesä jokaisessa vapaana olevassa nurkassa. Sängyn alle ei pääse - onneksi. Se olisi varmasti muuten Monnin ykkössuosikki. Tilanteeseen tyytyväisenä emo kuitenkin rauhoittui hoitelemaan katrastaan siellä missä toivoimmekin eli laatikossa työpöydän alla. Emokissathan kaipaavat suojaa myös pesän yläpuolelle, jottei sieltä pääse loikkaamaan vihollinen pentueen kimppuun.
Kuvassa on pennuista suurin, Pirkko, jota kutsumme myös Paksu-Pirkoksi. Sen paino huitelee paljon muiden yläpuolella ja on tällä hetkellä noin 190 g. Se ei paljon energiaansa tuhlaa ympäri pesää haahuiluun kuten sisarukset, vaan nököttää herkeämättä kiinni emon nisässä.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

C-pentue syntyi 8.4.2012


Tähän mennessä kissalassamme on kaikki mennyt hyvin ja kantaemomme Aino on ollut loistava äiti. Mutta nyt sain muistutuksen, että mikään ei ole itsestään selvää.
Pääsiäisyönä syntyi Ainon vanhemman tyttären Monnin ensimmäinen, jättisuuri pentue. Kahdeksasta pennusta kaksi oli menehtynyt jo kohdussa. Loput kuusi olivat reippaita, vaikkakin suuren määrän vuoksi tavallista pienempiä. Alku näytti lupaavalta, mutta parin päivän kuluttua kolmen pennun elinvoima hiipui, eikä edes eläinlääkäri valitettavasti pystynyt niitä auttamaan.
Synnytys oli raskas kokemus myös Monnille, joka stressaantui niin, ettei muutamaan päivään kestänyt pentujaan tai niiden vikinää ollenkaan. Keinoruokimme vauvoja vuorokauden ympäri 3-4 tunnin välein ja tarkkailimme niiden painonnousua herkeämättä. Pikkuhiljaa sain Monnin hyväksymään yhden pennun kerrallaan nisälle, kun se sai maata sylissäni ja rapsuttelin ja juttelin sille rauhoittavasti samalla. Muut pennut olivat sillä aikaa viereisessä huoneessa, ettei niiden vikinä hermostuttanut emoa.
Eilen näytti siltä, että tilanne olisi lauennut. Monni hyväksyi vihdoin kaikki pennut yhtä aikaa ympärilleen ja hoiti niitä äidillisesti pentulaatikossa. Se ei ehkä kuitenkaan osannut rentoutua itse riittävästi, ja tänään stressin merkkejä alkoi taas näkyä. Harjoittelemme siis jälleen yhdellä pennulla kerrallaan. Muuten tenavat ovat pirteitä ja reippaita, ja niiden paino on noussut mukavasti.
Yksi pennuista on poika ja kaksi tyttöjä. Poika syntyi ensimmäisenä ja sen kutsumanimi on Uno eli Unski. Tyttöjen kutsumanimet ovat Pirkko ja Terttu. Pirkon häntämerkkeinä on kolme punaista kynsilakkatäplää, joten sitä kutsuttiin ensin kolmipiste-pirkoksi, mutta nimillähän on aina taipumus lyhentyä helpompaan muotoon. Terttu sai nimensä Pirkon peesissä yksinkertaisesti "olkoon sitten vaikka..." -menetelmällä.