Ihmeellinen maailma

Tyttäreni Nelli tuli avopuolisonsa kanssa käymään, ja yksi pojista pääsi sylihoitoon.

Pennut ovat nyt 3,5 viikon ikäisiä, ja niiden sosiaalistuminen on hyvässä vauhdissa. Enää ne eivät kilju hädissään, kun niitä nostellaan pesästä punnittavaksi tai syötettäväksi. Ne päinvastoin napittavat tyytyväisinä päästessään syliin kutiteltaviksi, ja joskus alkaa jopa kuulu pientä kehräystä.

Pientä yritystä leikkimiseenkin alkaa jo näkyä. Varsinkin pojat painivat mielellään keskenään - välillä kaksi yhdessä, joskus kaikki kolme yhdessä kasassa. Tytöt eivät ole siitä aivan yhtä innostuneita, mutta jos joku veljistä rönähtää päälle, vastusta kyllä löytyy.

Tällä kertaa pesälaatikossa on tavallista korkeammat reunat, mutta aina välillä jokin tenavista onnistuu punnertamaan itsensä kurkkimaan reunan yli. Kukaan ei vielä kuitenkaan ole päässyt heilauttamaan itseään laidan yli. Ilmeisesti pullea massu painaa liikaa.

Kun lauma nostetaan pentuhuoneen lattialle jaloittelemaan, meno kiihtyy villiksi. Karvapallot sinkoilevat ympäri lattiaa, ja Sinksu-mamma yrittää pitää vahtia. Jos jokin vauvoista yrittää karata näköpiiristä, se alkaa vingahdella kuin paimenkoira.

Mitted-poika ihmettelee leluhiirtä. Parin viikon kuluttua hiiri saa takuulla enemmän vauhtia.

Leluista porukka ei vielä paljon ymmärrä. Hiirilelun hännässä helisevä kulkunen kiinnosti hetken, mutta kun hiiri pysähtyi lattialle, mielenkiinto haihtui. Paljon hauskempaa on temuta sisarusten kanssa, tutkia leikkimökkiä ja kiipeillä huoneessa olijan jalkojen päällä ja housunlahkeita pitkin. Pentuhuoneeseen onkin nykyään syytä mennä farkut jalassa, tai ei ainakaan sukkahousuissa.
On hauskaa katsella, kuinka pentujen liikkuminen ja leikki pikkuhiljaa kehittyvät. Nyt ne jo kipittävät kovaa vauhtia ja välillä yrittävät jopa loikata. Se tosin usein päättyy muksahdukseen, mikä ei haittaa lainkaan tahtia. Ylös vain ja eteenpäin! Tänään mitted-poika yritti selvästi väijyä sisaruksiaan ja tehdä leikkihyökkäyksiä

Jos haluaa tallentaa kaksi sekuntia kestävän poseerauksen, täytyy olla nopea.

Tänään pennut olivat hetken aikaa keskenään emonsa kanssa pentuhuoneen lattialla. Kun tulin takaisin huoneeseen, ihmettelin, mihin kolme pentua oli hävinnyt, kun vain kaksi pyöri matolla näkyvissä. Hetken etsiskeltyäni löysin loputkin. Kaksi oli ryöminyt päiväunille pöydänjalkojen ja seinän väliin jääviin rakoihin, kolmas torkkui emonsa vessalaatikon ja seinän väliin jäävässä raossa. Nostin tietysti kaikki pesälaatikkoon jatkamaan lepotuntia. Muuten pesälaatikko alkaa tuntua porukalle jo ahtaalta, ja iso osa hereilläoloajasta vietetäänkin pentuhuoneen lattialla.

Pentulaatikon kuntopiiri

Nyt kun pennut näkevät kunnolla, ne ovat aktivoituneet huomattavasti. Aiemmin ne joko söivät tai nukkuivat, mutta nyt päivän rutiineihin kuuluu myös urheilu. On liikuttava näky, kun kissavauva nousee huojuen jaloilleen, tavoittelee tasapainoa ja ottaa epävarmoja askelia eteenpäin. Kun siitä alkaa tuntua, että homma sujuu, se yrittää loikata - ja muksahtaa naamalleen. Paras catwalk-kävelijä on Pirkko (kuvassa), mutta Unski ja Terttukin edistyvät oikein mukavasti.

Pikkuhiljaa alkaa myös pentujen sosiaalistaminen ja totuttaminen käsittelyyn. Otan pennun kerrallaan pesästä käteen, kääntelen ja silittelen sitä ja juttelen sille. Ensin vauvat vinkuvat hädissään mammaa apuun, ja Monni rientääkin kiireesti tarkistamaan, ettei pienellä ole hätää. Vähitellen vikinä rauhoittuu, ja elämä pentulaatikon ulkopuolella lakkaa huolestuttamasta. Kaikkein äänekkäimmin protestinsa ilmaisee Uno. Se kiljuu kuin vinkulelu, jolloin se on pakko palauttaa nopeasti emon kylkeen. Mutta ei hätää, kyllä Unskikin pian alkaa suhtautua luottavaisesti maailmaan.

Kun pentujen sosiaalistuminen on edennyt vähän pitemmälle, ne alkavat ottaa vastaan vierailijoita. Veikkaisin että toukokuun puoliväliin mennessä ne ovat siihen valmiita, ehkä jo pian äitienpäivän jälkeen.

Maailma silmissä

Pentujen silmät ovat alkaneet aueta. Ensimmäisenä maailmaa pääsi ihailemaan Bonzo, järjestyksessä toisena syntynyt urospentu, joka on ylivoimaisesti koko porukan painavin. Toistaiseksi maailma näyttää pentujen silmissä vielä pelottavalta. Ne kiljuvat kuin vinkulelut, kun nostan niitä yksi kerrallaan pentulaatikon viereen talousvaa'alle punnittavaksi. Ainoa huuto huolestuttaa, mutta sen hermot kestävät juuri sen aikaa, että saan toimenpiteen tehtyä. Jos punnitus venyy, se tulee pentulaatikon laidalle varmistamaan, että tenavalla on kaikki kunnossa. Päivä päivältä pennut kuitenkin tottuvat paremmin ympäristöönsä ja meihin ihmisiin. Muutaman viikon kuluttua ne eivät enää ole millänsäkään käsittelystä ja voivat alkaa ottaa vierailijoita vastaan.

Pennuilla on vierailuviikot

Vaikuttaa siltä, että kaikki pennut ovat oppineet sisäsiisteiksi. Hieno suoritus viiden viikon ikäisiltä! Tytöt tajusivat homman nimen jo viime viikolla, mutta vielä pari päivää sitten sain aamuisin siivoilla pojan lätäköitä ja kikkaroita milloin mistäkin. Nyt niitäkään ei enää löydy. Tai sitten se on oppinut piilottamaan ne jonnekin hyvin näkymättömiin...

Vessarauhan antaminen sisaruksille ei sen sijaan tahdo vielä onnistua. Varsinkin Anemonen on ihan pakko tunkea itsensä samaan pikkulaatikkoon, kun siellä on joku muu kykkimässä. Otinkin pikkulaatikon pois käytöstä, sillä kaikki pääsevät jo kiipeämään isoon laatikkoon.

Jopa Artemisia on alkanut vihdoinkin suhtautua varovaisen myönteisesti kiinteään ruokaan. Anemonen tavoin se kuitenkin haluaa nuolla ruoan sormistani, joten aamulla kuluu edelleen vartti ylimääräistä aikaa pikkukissojen ruokailuun. Joululoman aikana tilanne toivottavasti korjaantuu. 

Pennut ovat sosiaalistuneet hienosti ja ottavat nyt vieraita vastaan. Ennen joulua ei ole enää montaa iltaa vapaana. Tosin suurin osa tulijoista on ystäviämme, jotka tulevat glögille ja saamaan samalla pentuelämyksiä. Joulun ja uuden vuoden välillä lomailemme kotona, ja silloin pikkukissoja voi tulla katsomaan päivälläkin.