Pennut saivat nimet

H-pennut 

Kuukausi on kulunut ja pennut ovat laajentaneet reviiriään. Ne ovat jo viikon verran riehuneet ympäri pentuhuonetta, kiipeilleet sen sohvalle ja kartoittaneet jokaisen kolon, jota emme ole tukkineet. Merkkipäivän kunniaksi tenavat saivat myös nimet. Viralliset menevät Kissaliiton rekisteriin ja lempinimillä niitä kutsutaan ainakin siihen asti kun ne muuttavat uusiin koteihinsa.

Hessu on kuvioltaan mitted ja väriksi veikkaan edelleen suklaata.

Esikoispoika Hessu on ollut koko ajan pentueen painavin. Se on kiltti lullukka, jota siskot pomottavat mennen tullen. Hessulla on myös mahtavat unenlahjat. Sisarukset voivat rymytä ympärillä miten hyvänsä, mutta Hessu pysyy umpiunessa. Nimekseen Hessu saa FI*Dollgarden's Hesperis, joka tarkoittaa illakkoa, hyväntuoksuista, kaksivuotista kukkakasvia.

Hedda on kuvioltaan mitted ja väriltään joko sini- tai lilakilpikonna.

Tytöistä vanhin on Hedda, topakka ikiliikkuja, joka lähtee heti miukuen kipittämään kohti pentuhuoneen porttia, kun se aukeaa. Hedda on selvästi seikkailijaluonne, sillä se oli myös ensimmäisenä punnertamassa itseään pentulaatikon laidan yli ja kiipeämässä sohvalle. Nimekseen Hedda saa FI*Dollgarden's Hedera, joka tarkoittaa murattia, seiniä ja puita pitkin kiipeilevää köynnöstä.

Huge on kasvattanut jo hienot maitohampaat. Kuvioltaan se on bicolour ja väriltään sininen tai lila.

Huge on toinen pentueen pojista - lempeäluonteinen ja rauhallinen. Ruoka maittaa sille niin hyvin, ettei mamman nuoltavaksi jää sen annoksesta montaakaan murua. Nimeksi Hugelle tuli FI*Dollgarden's Helleborus, joka tarkoittaa jouluruusua, joulunaikaan ruukuissa yleensä valkoisena myytävää herkkää kukkaa, jonka voi istuttaa myös puutarhaan.

Heta on kuvioltaan bicolour ja väriltään ilmeisesti ruskeakilpikonna.

Hetalla on pentueesta kaikkein hauskimmat raitakorvat. Se on tytöistä pienin, mutta pyrkii jo niin Heddan kannoille, että saattaa mennä pian ohi. Jotain vauvamaista Hetassa kuitenkin on. Ihan kuin se olisi muita nuorempi. Heta sai nimekseen FI*Dollgarden's Helianthella, auringonkukkaa muistuttavan päiväntähden mukaan.

Hilma on kuvioltaan mitted ja väriltään todennäköisesti sinikilpikonna.

Nuorin pennuista, Hilma, on tytöistä isokokoisin ja luulin sitä ensin pojaksi. Heta on hyvin päättäväinen pikkuneiti. Sen mielestä esteet on tehty raivattaviksi, eikä varsinkaan veljistä tarvitse välittää. Heta on hauska pörröturkkinen nallukka, jolla on ihana leveä naama. Nimekseen se sai FI*Dollgarden's Heuchera, joka tarkoittaa keijunkukkaa, sirokukkaista perennaa, jonka lehdet voivat olla hyvinkin erikoisen väriset.

Yllätyksiä ja arpomista

Dollgarden's H-pennut

Blogiani jo pitempään seuranneet tietävät, ettei pentujen sukupuolen määrittäminen aina mene ihan putkeen. E-pentueen neljä pojaksi arvioimaani pentua osoittautuivatkin kaikki tytöiksi ja G-pentueen neljästä pojasta yhdeltä ei löytynytkään palleja ensimmäisessä eläinlääkärin tarkastuksessa. Tämä moka oli kyllä yhtä paljon eläinlääkärin ja klinikka-avustajan, jotka sektion jälkeen katsoivat vastasyntyneiden sukupuolet. Heihin luottaen en sitten sen kummemmin ollut vilkuillut häntien alle. Mutta yllätys oli tervetullut, sillä kyseinen pikkuneiti, Hillary, oli ainoa tyttöpentu, joka kissalaani vuonna 2015 syntyi ja niinpä se jäi kotiin kasvatuskissaksi.

Ruskeakilppari-tyttö kulkee tällä hetkellä lempinimellä "Kirjavakorva".

Tämän pentueen kohdalla sukupuolet vaikuttivat selviltä. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä, joista pojat olivat selvästi painavampia kuin siskonsa. Koska pentujen isä on punainen, kaikki pentueen tytöt ovat kilpikonnavärisiä, eli perusvärin (ruskea, sininen, suklaa tai lila) lisäksi kissassa on myös punaista tai cremeä. Toisessa tytöistä kilpikonnaväritys tuli selvästi esiin jo alle viikon iässä. Kuvio on bicolour, joten naamioväriä ei naamassa vielä juurikaan näy, mutta korvien ruskeista ja punaisista raidoista ei voi erehtyä.

Diluutiogeeni tekee väristä vähän vaaleamman ja viileämmän.

Toisella tytöistä sen sijaan näyttäisi olevan diluutiogeeni, joten väri on joko sininen tai lila yhdistettynä cremeen. Creme on hyvin vaalea punasävy, joka tulee esiin vasta myöhemmin kissan kasvaessa. Kuvio on mitted, jossa nenän päällä näyttäisi olevan selvä piirto. Jää nähtäväksi, onko piirto valkoinen vai creme.

Esikoispojalla sekä kuonon että hännän väri viittaa vahvasti suklaaseen.

Pennuista ensimmäiseksi syntynyt poika on selvä mitted, mutta kuonon väri on liian vaalea ollakseen ruskea tai sininen. Tällä hetkellä veikkaan suklaata, koska sävy viittaisi enemmän lämpimään kuin kylmään liilaan. Jos kissaa käytetään siitokseen, väri vahvistetaan dna-testillä, jotta se tulee varmasti oikein.

Bicolour-pojan (vasemmalla) väri on todennäköisesti sininen tai mahdollisesti lila.

Toinen pojista on kuvioltaan bicolour, joten väriä näkyy toistaiseksi hännän lisäksi vain korvissa. Olen kovasti yrittänyt arpoa niiden sävyä, mutta toistaiseksi en pysty vielä yhtään sanomaan, mikä se voisi olla. Siitä olen kuitenkin varma, ettei se ole ruskea.

Kuopus (oikealla) aiheutti meille tällä kertaa yllätyksen. Se on väriltään sinikilpikonna.

Viimeisenä syntynyt pentu on selvä mitted, jonka korvat ovat tasaisen tummat ja kuono niin selvästi sininen, ettei väristä voi erehtyä. Tänään aloin kuitenkin ihmetellä, miksi poikapennulla vain

toisessa jalassa näkyi sukan raja ja toisessa jalassa pointtiväriä ei näkynyt juuri lainkaan. Voisiko tämä ollakin tyttö, juolahti mieleeni. Kurkistin hännän alle ja kyllä, tytöltä siellä näytti. Pentueen pienimmästä pojasta tuli siis yhtäkkiä porukan isoin tyttö.

Kilpikonnaväritys on siitä erikoinen, että punainen voi näkyä missä tahansa. Sitä voi olla kissassa paljon tai hyvin vähän. Vaikuttaa siltä, että tällä sinikilpikonnatytöllä on eripariset etujalat. Odotan mielenkiinnolla, miltä ne tulevat näyttämään, kun pentu kasvaa isommaksi. Onneksi tarkempaan värien määritykseen on vielä kuukausi aikaa, sillä rekisteröinti pitää tehdä ennen kuin pennut täyttävät kahdeksan viikkoa. Senkin jälkeen voi värin (ja sukupuolen) vielä vaihtaa, jos se osoittautuu vääräksi.