Lääkäritäti räpläsi

Ruusa Kirsi Juutin tutkittavana.

Viime torstaina kissoillemme oli varattu CatVetistä oikein erikoispitkä aika. Ainolta poistettiin hammaskiveä, jota varten se piti tietysti nukuttaa. Kun mummo oli lähetetty höyhensaarille, oli pentujen rokotusten ja tarkastusten vuoro.

Jokainen pentu tutkittiin vuorotellen päästä varpaisiin. Sydän kuunneltiin, pentu punnittiin ja lopuksi rokotettiin. Yhdelläkään pennuista ei ollut purentavikaa, napatyrää tai häntäknikkiä. Rintalastat olivat kunnossa, samoin luusto muuten. Silmät eivät rähmineet eikä nenä vuotanut. Pyllytkin olivat puhtaat. Pienet sydämet tikittivät napakasti, mutta Kustilta kuului vielä pieni vaaraton sivuääni, joka häviää iän myötä - todennäköisesti jo seuraavaan rokotuskertaan mennessä.

Pennuilla on syntyessään sydämessä ns. sikiöaikaisen verenkierron oikoreittejä eli muutama pieni aukko, jotka ensimmäisten viikkojen aikana sulkeutuvat. Jos pentu kasvaa nopeasti, aukkojen sulkeutuminen saattaa hidastua, mikä aiheuttaa pienen sivuäänen. Ilmiö on melko tavallinen, eikä siinä siis ole kysymys sydänviasta. Edellisessä pentueessani sivuääni kuului molemmilla tytöillä, mutta hävisi myöhemmin. Tavallisella stetoskoopilla - jota useimmat eläinlääkärit käyttävät - se ei välttämättä edes kuuluisi, mutta CatVetissä käytetään erikoisherkkää keskosille tarkoitettua stetoskooppia, jonka avulla sivuääni erottuu.

Kuten etukäteen arvelin, pennut eivät juuri huomanneet rokotuspiikkiä. Rapsuttelin jokaista samaan aikaan voimakkaasti korvan takaa, ja vain Kusti vingahti hiukan, kun piikki painui kankkuun.

Ruusalta otettiin myös verinäyte, koska siitä on suunniteltu suvunjatkajaa ja halusin selvittää sen veriryhmän. B-veriryhmä on siitoksessa ongelmallinen, koska A-kolliin yhdistettynä A-veriryhmän perineet pennut alkavat muodostaa emon veressä vasta-aineita. Vasta-aineet siirtyvät pentuun äidinmaidon mukana, joten emo ei saa imettää pentuja 18 tuntiin. Jokainen voi kuvitella, kuinka stressaavaa tämä on sekä emolle että kasvattajalle, joka joutuu letkuruokkimaan pentuja neljän tunnin välein tuona aikana. B-veriryhmän kolliin yhdistettynä vasta-aineita ei tietenkään synny, mutta B-kollin löytäminen on äärimmäisen hankalaa.

Onneksi Ruusan veriryhmä on A, joten mitään ongelmia ei sen suhteen ole tiedossa. Pikkuneiti suhtautui toimenpiteeseen rauhallisesti eikä rimpuillut yhtään, vaikka etutassun suoneen työnnettiin ohut neula.

Kaikilla kollipennuilla olivat kivekset myös jo laskeutuneet, mutta kovin pitkään ne eivät pääse niistä iloitsemaan. Koska ketään niistä ei ole tarkoitus käyttää siitokseen, niille tehdään varhaiskastraatio jo ennen luovutusta toisen rokotuskerran jälkeen.

Hyvässä seurassa

Pentujen rekisterikirjat tulivat vihdoin viime viikolla. Jännitys alkoi jo kohota, sillä Kissaliiton toimisto jäi kuun vaihteessa kesälomalle. Viime metreille asti tuli rekisteröintipapereihin täydennyspyyntöjä - jopa dokumenteista, jotka Kissaliittoon oli lähetetty jo vuosia sitten.

Kuvassa on Pirkon sukutaulu, mutta nimeä ja sukupuolta lukuunottamatta Tertun ja Unskin rekisterikirjat ovat aivan samanlaiset. Jokaisella rotukissalla kuuluu olla rekisterikirja, josta voi nähdä sen esivanhemmat. FiFeen kuuluvan Kissaliiton rekisterikirjoihin on merkitty neljä polvea taaksepäin. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua lukukelpoiseksi.) Ellei kissalla ole rekisterikirjaa, se on ulkonäöltään rotukissaa muistuttava kotikissa. Kissanpennut rekisteröidään pian syntymän jälkeen ennen luovutusta. Myöhemmin kissaa ei enää voi rekisteröidä, ellei rotu hyväksy uusia, rodunmukaisia kissoja noviiseina, kuten esimerkiksi eurooppalaisessa rodussa tehdään. Ragdolleihin ei noviiseja kuitenkaan oteta.

Kissan nimen alkuosa (Dollgarden's) on kasvattajanimi, joka tulee kaikille samassa kissalassa syntyneille pennuille. Toinen nimi (Campanula) on kasvattajan kissalle antama rekisterinimi. Moni kasvattaja nimeää pentueet aakkosjärjestyksen mukaisesti, mutta nimi voi noudattaa myös jotakin teemaa. Esimerkiksi kollipoikamme Eurovisions San Francisco tulee kissalasta, joka nimeää pentunsa euroviisukappaleiden mukaan.

Nimen edessä tai yläpuolella on sen kissanäyttelyssä saavuttama titteli. Monni on Grand International Champion (GIC) ja pentujen isä Mino on Champion (CH). Rekisterinumeron edessä on maatunnus. FI tai FIN tarkoittaa Suomea, mutta pennuilla on sukujuuria mm. Tanskassa (DK), Tsekissä (CH), Ruotsissa (S) ja Hollannissa (NL). Siitoskissoja tuodaan usein ulkomailta, sillä ienessä populaatiossa kaikki kissat olisivat muuten pian sukua toisilleen.
Nykyään rekisterikirjoihin merkitään nähtävästi myös vanhempien HCM-status (HCM = Hypertrofic Cardio Myopathy), eli tieto siitä, kantavatko ne geeniä, joka aiheuttaa ragdolleissa ja muutamassa muussa kissarodussa esiintyvää sydänsairautta. Kumpikaan tämän pentueen vanhemmista ei kanna HCM-geeniä, mutta kannattaa muistaa, että on myös muita sairauksia aiheuttavia geenejä, joita ei pystytä toteamaan geenitesteillä. Jos huono tuuri käy, kaksi resessiivistä eli väistyvää geeniä napsahtaa yhteen ja aiheuttaa jonkin ikävän sairauden. Aivan kuten ihmisilläkin. Pentujen esivanhempien ei kuitenkaan tiedetä sairastaneen perinnöllisiä sairauksia.

Pentujen emon veriryhmää ei jostain syystä ole merkitty rekisteriin. Olenkohan unohtanut merkitä sen lomakkeeseen? Monni on veriryhmältään B, mutta tällä on merkitystä vain, jos kissaa käytetään kasvatukseen. Kissojen veriryhmät periytyvät eri lailla kuin ihmisten, sillä A- ja B-kissoille ei voi syntyä AB-pentua. A-veriryhmä on yleisin, joissakin roduissa on myös B-veriryhmää ja kaikkein harvinaisin on AB.