Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Viisi topakkaa ragdoll-pentua!

 Dollgarden's H-pentue


Sinksu ja vuorokauden ikäiset vauvat.

Emokissamme Sinksu piti meitä pienessä jännityksessä kesäkuun puolivälissä. Aikaisemmat kaksi pentuettaan se on synnyttänyt päivän etuajassa, mutta tällä kertaa mamma päätti kypsytellä katrastaan päivän yli lasketun ajan. Niinpä istuin kaksi päivää sen kanssa pentuhuoneessa. Minä suunnittelin Ragdoll Kissayhdistyksen kotisivu-uudistusta ja Sinksu loikoili vatsansa vieressä vuorotellen pentulaatikossa, vuoroin jaloissani. Ulkona ropisi sade.

Torstaina 16.6. iltapäivällä mamman kieppuminen pesässä kiihtyi siihen malliin, että arvasin synnytyksen olevan lähellä. Ensimmäinen pentu putkahti maailmaan puoli neljän aikaan ja seuraava - uskomatonta mutta totta - tasan 16.00.

Kahdessa tunnissa viisi pentua oli syntynyt, pesty ja imemässä nisää. Vain ensimmäinen tuli tavanomaiseen tyyliin pää edellä. Loput neljä olivat perätilassa, mutta yhtä sujuvasti Sinksu pungersi nekin ulos. Kun neljännestä pisti ensin esiin vain toinen takajalka, henkäisin syvään ja huolestuin, mutta samassa sekin tenava pullahti pesään. Sinksu on pienikokoinen ja hento, mutta supersynnyttäjä ja todella tunnollinen emo! 

Komea punainen isä, GIC FI*Snowrag Red Maserati eli Onni.

Syntymää oli huhtikuussa edeltänyt kiihkeät treffit saunamme pesuhuoneessa, jossa on laitettu alulle yhtä lukuun ottamatta kaikki Dollgarden's-pentueet. Onni-sulhanen oli innokas ja morsian aulis, joten tulos vaikutti selvältä heti ensimmäisestä illasta alkaen. Vajaan kahden vuorokauden kuluttua ehdottelin Onnin omistajille, että sulhanen voisi ehkä jo palailla kotiinsa. "Eieiei", he toppuuttelivat. "Onni on tehnyt aiemmin niin pieniä pentueita, että antaa sen nyt vain jatkaa". Niinpä Onni jatkoi uurastusta ja Sinksu loi minuun anovia katseita. Eikö tuo ikinä lopeta?

Morsian kiemurtelee lattialla, kun sulhanen on tehnyt maalin.

Pitkien häiden vuoksi olin ensin hiukan huolissani, että pentueesta tulee valtava. Pieneen emoon ei mahdu määräänsä enempää pentuja, joten mitä enemmän niitä olisi, sitä pienemmäksi ne jäisivät. Ja kovin pienikokoisten pentujen kanssa tulisi aina helpommin ongelmia ja surullisia menetyksiä.

Turha huoli. Emon vyötärönseutu laajeni ja viimeisinä viikkoina askel muuttuu vaappuvaksi, mutta paketti pysyi hyvin koossa. Syntyessään pennut eivät olleet erityisen isokokoisia, mutta keskikokoisia kuitenkin: 101g (poika) - 93 g (tyttö) - 103 g (poika) - 88 g (tyttö) - 94 g (poika). Kissan tulevaa kokoa syntymäpaino ei välttämättä ennusta, sillä jo nyt pojista kevyin on mennyt painon kehityksessä veljiensä ohi. 

Pikkukissat tyynyjonossa.


maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pentujen isä

Monella isolla kissalalla on omat kollit, jotka asuvat erillään leikkaamattomista naaraista -joko erillisessä huoneessa, lähisukulaisen luona tai sijoituskodissa. Pysyäkseen tyytyväisenä leikkaamattoman kollin pitäisi kuitenkin päästä tositoimiin ainakin 2-3 kertaa vuodessa. Koska oma kasvatustyöni on ollut niin pienimuotoista, olen tähän mennessä päätynyt vuokraamaan kasvattajakaverini kolleja. Tämän pentueen isä Feel-x Festivus eli Feno on itse asiassa edellisen pentueen isän nuorempi velipuoli. Usein tarjolla olevia kolleja käytetään liiankin paljon, mikä ei ole hyväksi rodun geeniperimän monimuotoisuudelle. Omien pentueitteni isät eivät onneksi komeile ison pentulauman sukutauluissa. A-pentueen isä, Aatu, sai siittää kaksi pentuetta ennen kuin menetti pallinsa. Feno on toistaiseksi saanut vain nämä vauvat.

Feno on vielä teinipoika, alle 1,5-vuotias, mutta sitä ei haitannut lainkaan, että sen poikuuden vei 4,5-vuotias kokenut kissarouva. Aino oli ensin vähän turhautunut, kun Feno vain haki oikeaa asentoa, eikä valmista meinannut tulla. Mutta kun kolli vihdoin tajusi, miten homma hoituu, se ei antanut Ainolle hetken rauhaa. Ja seuraukset päästiin laskemaan yhdeksän viikon kuluttua...

Feno on väriltään ja kuvioltaan lila colourpoint (Rag c). Liloja kissoja meillä on Suomessa vielä melko vähän, sillä lila väri tulee geenistä, joka peittyy aina sinisen ja ruskean geenin alle. Liloja pentuja syntyy siksi vain liiloille, suklaata kantaville sinisille ja sinistä kantaville suklaan värisille kissoille. Lilan isän ansiosta kaikki tämän pentueen tenavat kantavat kuitenkin suklaageeniä. Ulkonäöltään ne ovat tavallisen sinisen ragdollin näköisiä, mutta kasvatustyössä niiden avulla voidaan saada suklaan ja lilan värisiä pentuja. Lemmikkikissalle, jolla ei teetetä pentuja, tällä ominaisuudella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.