Yllätyksiä ja arpomista

Dollgarden's H-pennut

Blogiani jo pitempään seuranneet tietävät, ettei pentujen sukupuolen määrittäminen aina mene ihan putkeen. E-pentueen neljä pojaksi arvioimaani pentua osoittautuivatkin kaikki tytöiksi ja G-pentueen neljästä pojasta yhdeltä ei löytynytkään palleja ensimmäisessä eläinlääkärin tarkastuksessa. Tämä moka oli kyllä yhtä paljon eläinlääkärin ja klinikka-avustajan, jotka sektion jälkeen katsoivat vastasyntyneiden sukupuolet. Heihin luottaen en sitten sen kummemmin ollut vilkuillut häntien alle. Mutta yllätys oli tervetullut, sillä kyseinen pikkuneiti, Hillary, oli ainoa tyttöpentu, joka kissalaani vuonna 2015 syntyi ja niinpä se jäi kotiin kasvatuskissaksi.

Ruskeakilppari-tyttö kulkee tällä hetkellä lempinimellä "Kirjavakorva".

Tämän pentueen kohdalla sukupuolet vaikuttivat selviltä. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä, joista pojat olivat selvästi painavampia kuin siskonsa. Koska pentujen isä on punainen, kaikki pentueen tytöt ovat kilpikonnavärisiä, eli perusvärin (ruskea, sininen, suklaa tai lila) lisäksi kissassa on myös punaista tai cremeä. Toisessa tytöistä kilpikonnaväritys tuli selvästi esiin jo alle viikon iässä. Kuvio on bicolour, joten naamioväriä ei naamassa vielä juurikaan näy, mutta korvien ruskeista ja punaisista raidoista ei voi erehtyä.

Diluutiogeeni tekee väristä vähän vaaleamman ja viileämmän.

Toisella tytöistä sen sijaan näyttäisi olevan diluutiogeeni, joten väri on joko sininen tai lila yhdistettynä cremeen. Creme on hyvin vaalea punasävy, joka tulee esiin vasta myöhemmin kissan kasvaessa. Kuvio on mitted, jossa nenän päällä näyttäisi olevan selvä piirto. Jää nähtäväksi, onko piirto valkoinen vai creme.

Esikoispojalla sekä kuonon että hännän väri viittaa vahvasti suklaaseen.

Pennuista ensimmäiseksi syntynyt poika on selvä mitted, mutta kuonon väri on liian vaalea ollakseen ruskea tai sininen. Tällä hetkellä veikkaan suklaata, koska sävy viittaisi enemmän lämpimään kuin kylmään liilaan. Jos kissaa käytetään siitokseen, väri vahvistetaan dna-testillä, jotta se tulee varmasti oikein.

Bicolour-pojan (vasemmalla) väri on todennäköisesti sininen tai mahdollisesti lila.

Toinen pojista on kuvioltaan bicolour, joten väriä näkyy toistaiseksi hännän lisäksi vain korvissa. Olen kovasti yrittänyt arpoa niiden sävyä, mutta toistaiseksi en pysty vielä yhtään sanomaan, mikä se voisi olla. Siitä olen kuitenkin varma, ettei se ole ruskea.

Kuopus (oikealla) aiheutti meille tällä kertaa yllätyksen. Se on väriltään sinikilpikonna.

Viimeisenä syntynyt pentu on selvä mitted, jonka korvat ovat tasaisen tummat ja kuono niin selvästi sininen, ettei väristä voi erehtyä. Tänään aloin kuitenkin ihmetellä, miksi poikapennulla vain

toisessa jalassa näkyi sukan raja ja toisessa jalassa pointtiväriä ei näkynyt juuri lainkaan. Voisiko tämä ollakin tyttö, juolahti mieleeni. Kurkistin hännän alle ja kyllä, tytöltä siellä näytti. Pentueen pienimmästä pojasta tuli siis yhtäkkiä porukan isoin tyttö.

Kilpikonnaväritys on siitä erikoinen, että punainen voi näkyä missä tahansa. Sitä voi olla kissassa paljon tai hyvin vähän. Vaikuttaa siltä, että tällä sinikilpikonnatytöllä on eripariset etujalat. Odotan mielenkiinnolla, miltä ne tulevat näyttämään, kun pentu kasvaa isommaksi. Onneksi tarkempaan värien määritykseen on vielä kuukausi aikaa, sillä rekisteröinti pitää tehdä ennen kuin pennut täyttävät kahdeksan viikkoa. Senkin jälkeen voi värin (ja sukupuolen) vielä vaihtaa, jos se osoittautuu vääräksi.

Kuviot selvillä

Nyt kuvioiden salaisuus on vihdoin paljastunut. Kaikki kolme tyttöä ja yksi pojista ovat mitted-kuvioisia, eli takatassuissa on valkoiset saappaat ja etutassuissa pienet valkoiset varvastossut. Pojista kaksi on colourpointeja, eli kaikissa tassuissa on sama pointtiväri kuin naamassa, korvissa ja hännässä. Kaikki ragdoll-pennuthan syntyvät valkoisina, ja pointtivärit tulevat esiin sitä mukaa kuin ikää kertyy. Ensi väri tulee korviin ja häntään ja puolentoista viikon ikäisenä se alkaa näkyä myös tassuissa. Olenkin tutkinut pentujen takatassuja innokkaasti. Perimän perusteellahan mahdollisuudet olivat 50-50, ovatko pennut mitted- vai colourpoint-kuvioisia. Kaikkien väri on kuitenkin sininen ja lilan isänsä perintönä ne kantavat myös suklaageeniä. Tällä tosin on merkitystä vain siinä tapauksessa, että niillä teetetään pentuja. Muutaman viikon kuluttua saan jo paremman käsityksen myös naaman muodosta ja rakenteesta. Lisäksi mahdolliset pikku värivirheet tulevat esiin. Vasta silloin tiedän, mitkä pennuista menevät lemmikeiksi ja mitkä ovat näyttely- tai jalostuskelpoisia.

Pikkutassu ja isotassu

Väinö-eno vierailee aina välillä pentuhuoneessa, varsinkin jos siellä on ruokaa tarjolla tai vasta siivottu hiekkalaatikko. Joskus se hyppää myös nokosille pentuhuoneen nojatuoliin, josta se voi tarkkailla menoa lattialla ilman että kukaan hyökkää yhtäkkiä päälle pomppimaan.

Nyt tämäkin turvapaikka on jo menetetty, sillä Anemone löytyi muutama päivä sitten tuolista. Se oli onnistunut vetämään itsensä kynsillään ylös ja kellahtanut Väinön kylkeen päiväunille. Väinö on muuten suunnilleen sen värinen kuin miltä Alchemilla, Amaranthus ja Artemisia tulevat näyttämään aikuisina. Ne ovat kaikki ruskeita, joten niiden naamio, korvat ja häntä tummuvat ajan mittaan reilusti ja selkäkin saa selvän ruskean sävyn. Anemone sen sijaan on sininen, joten se saa samanlaisen harmaan yleissävyn kuin sen äidillä Ainolla on.

Mä oon bicolour, eiku - ööö...

Ragdollit ovat naamiokissoja, ja ne syntyvät aina valkoisina. Vähitellen väri alkaa tulla esiin, ensiksi kehon viileimmissä kohdissa: korvissa ja hännässä. Sen jälkeen kuvio alkaa näkyä naamassa ja tassuissa. Olin aivan siinä uskossa, että yhden colourpointin lisäksi pentueessa on kolme bicolouria, mutta nyt en enää olekaan ihan varma. Bicolourin tassut ovat valkoiset, mutta kuopuksen etutassuissa olen erottavinani värin häivähdyksen, mikä viittaisi mittediin. Tosin mittedillä on yleensä värillinen kuono. Lähipäivinä totuus varmasti selviää suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa neiti D on reipas ja liikkuvainen tenava, joka karjahtaa melkein aikuisen kissan volyymilla, kun käännän sen selälleen tarkasteltavaksi!

Huippumalli haussa

Olen kuvannut pentuja jo moneen kertaan. Ongelmana on vain kaamosajan hämäryys ja pitkät suljinajat. Salamalla kun ei viitsi täräyttää päin, vaikka silmät ovatkin vielä kiinni.

Kuvassa vauvat ovat parin vuorokauden ikäisiä. Emo on lähtenyt hetkeksi tuulettumaan 26-asteisen lastenkamarin oven ulkopuolelle ja pienet hakevat turvaa toisistaan.

Tässä pennut ovat jo viikon ikäiset. Colourpoint-neidin tummuvat tassut erottuvat selvästi. Muut ovat kuvioltaan bicoloureja. Jännittävää nähdä, kuinka symmetrisiä kuvioinneista tulee.

Toistaiseksi kaikkien väri vaikuttaa siniseltä, mikä olisi yllättävää. Emo Aino on tosin sininen, mutta Aatu-isä on sinistä ja suklaata kantava ruskea ragdoll, joten kaiken todennäköisyyden mukaan ainakin jonkin niistä pitäisi olla ruskea.