Kohti uutta kotia

Viime maanantaina pennut täyttivät 12 viikkoa ja saavuttivat luovutusiän. Ensimmäisenä lähti eilen kuvassa keskellä takana oleva Minttu (Dollgarden's Bellis), jota kutsuttiin meillä aluksi Aamuksi. Minttu muutti Tuusulaan.
Huomenna lähtevät samaan perheeseen Espooseen pojat Bonzo (Dollgarden's Buxus), kuvassa keskellä edessä, ja Hopsu (Dollgarden's Berberis), toinen oikealta. Pojat kävivät eilen kastroitavina, mutta toistaiseksi ne eivät näytä vielä huomanneen, mitä tapahtui. Nukutuksesta herättyään ne jatkoivat iloisesti leikkimistä, eikä peräpään haava tuntunut missään. Molemmat pojat ovat isokokoisia, Hopsu yli 1,8 kg. Se onkin aina ensimmäisenä jonossa, kun tuttu lautasen kilahdus kuuluu keittiöstä. Molemmat pojat ovat kehittyneet hienosti ja eilen niitä katsellut kissatuomari piti molempia hyvin lupaavina näyttelykastraatteina. Hopsunkin jäänsiniset silmät voivat kuulemma tummua myöhemmin.
Myöhemmin huomenna lähtee kuvassa toisena vasemmalta oleva Sissi (Dollgarden's Bergenia), jota aiemmin kutsuttiin meillä Pinkyksi. Sissi menee Espooseen lemmikiksi, burma-tyttö Kertun leikkikaveriksi. Toivottavasti tytöt ystävystyvät nopeasti.
Kotiin jää siis kuvassa oikealla loikoileva Sinikka (Dollgarden's Betula) ja vielä kesän ajaksi Batman (Dollgarden's Bromus), vasemmalla, jota aiemmin kutsuttiin Kuopukseksi. Batman on aluksi viikonloput tyttäreni luona ja muuttaa sinne pysyvästi syyskuussa, kun (toivottavasti) saamme sille Ruotsista toisen siitoskollipennun kaveriksi. Batman on omille tyttökissoilleni liian läheistä sukua, mutta muille kasvattajille se on tarjolla ensi talvena. Sinikka jatkaa kissalassani sukua yhdessä isosiskonsa Monnin kanssa. Aino-äiti sen sijaan steriloidaan ensi viikolla ja siirtyy sen myötä pentupuuhissa konsultiksi.

Siskojen veli

Kissalauman johtaja on yleensä vanhin leikkaamaton naaras. Seuraavana arvoasteikolla seuraavat muut naaraat. Leikkaamattomat kollit hengailevat lauman laitamilla etsien tilaisuutta toteuttaa vaistojaan naaraiden kanssa. Leikatuttujen kollien asema sen sijaan on hiukan erikoinen. Samaan aikaan kun ne itse kuvittelevat olevansa kovia kundeja, ne ovat oikeasti jotain naisen parhaan ystävän ja uskollisen palvelijan väliltä.

Meillä Aino käyttää Väinöä sumeilematta hyväkseen, kun niskaa pitää nuolla, kun tarvitaan lämmittäjää päiväunille tai kun kun pitää varmistaa, onko jokin uusi asia todella pelottava vai ainoastaan huolestuttava. Kastrointi vie kissan luonteesta sähäkkyyttä. Siksi leikatut ragdoll-kollit ovat yleensä varsinaisia halinalleja, jotka mielellään maastoutuvat sohvatyynyjen sekaan ja viihtyvät kainalossa.

En osaa sanoa, kuinka paljon sterilointi vaikuttaa tyttökissojen luonteeseen, mutta usein nartut pitävät enemmän etäisyyttä kuin urokset. Tosin tässä pentueessa Milla tulee mieluiten syliin, seuraavina seurallisuusasteikolla ovat Rölli ja Monni. Miisa viuhtoo niin innoissaan pitkin taloa, ettei se ehdi loikoilla kuin nukkuessaan. Se toisaalta on pennuista puheliain ja tulee heti ilmoittamaan, kun haluaa ruokaa lautaselle. Pennun sukupuolta miettivälle voisi ehkä sanoa, että jos haluaa isokokoisen lötköpötkylän viereensä sohvalle, kannattaa ottaa kastraattipoika. Jos taas haluaa hiukan älykkäämmän olennon, jolla on kissan vaistoja enemmän tallella, tyttökissa on varmempi valinta. Tosin sekin kannattaa ehdottomasti steriloida, ellei aio käyttää sitä siitoskissana.

Leikkaamaton poika sen sijaan on usein niin hormoniensa vallassa, ettei se malta oikein syödäkään. Ollakseen onnellinen sen pitää muutaman kerran vuodessa päästä nartun luo. Yleistykset ovat toisaalta aina yleistyksiä. Yksilölliset luonne-erot pentujen välillä ovat suuret. Kannattaa siis kertoa kasvattajalle, millaista kissaa on hakemassa, sillä yksittäisen pennun luonne alkaa aika hyvin tulla esiin jo kolmeviikkoisena.