Innokkain painija on mitted-poika, joka yrittää lannistaa vastustajan
myös pikku hampaillaan.
Meillä on alkanut taaperovaihe. Kävelyharjoitukset ovat edistyneet hyvin, mitä nyt kulku on ollut aavistuksen huteraa, ja nurin on pyllähdetty vähäisestäkin tassun tönäisystä.
Se ei ole estänyt veljeksiä aloittamasta uutta lajia, vapaapainia.
Tässä lajin säännöt kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Koko porukka lyllertää ympäri pesälaatikkoa (josta emo on siirtynyt turvallisesti syrjään). Kun kaksi pentua osuu vierekkäin tai vastakkain, alkaa vääntö. Kumpikin yrittää päästä päällimmäiseksi ja saada kaverin litistettyä alleen. Ottelu on päättynyt, kun jompi kumpi nukahtaa - joko alle tai päälle. Tämän lajin erityispiirre on myös se, että vastustajat yleensä vaihtuvat joka erän jälkeen.
Kuten vapaapainissa yleensä, kaikki keinot ovat sallittuja. Niinpä vastustajan korvia on järsitty pikku hampailla ja naamaa läiskitty tassuilla, joissa terävät minikynnet vielä sojottavat ulkona. Pelin henkeen kuitenkin kuuluu, ettei järsitty ja raavittu ole moksiskaan asiasta.
Vaeltelu ja paini vievät niin paljon energiaa, että viime päivinä on tarvittu välillä myös ravinnelisiä, kun paino on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Urheilijoiden tapaan ne imetään ruiskusta.
Tänään pennuille tuli kolme viikkoa täyteen, ja huomenna on tarkoitus siirtyä tankkauksessa hiukan vahvempiin aineisiin eli penturuokavelliin. Pian nähdään, saavuttaako se suosiota tässä urheiluseurassa.
