Pennut saivat nimet

H-pennut 

Kuukausi on kulunut ja pennut ovat laajentaneet reviiriään. Ne ovat jo viikon verran riehuneet ympäri pentuhuonetta, kiipeilleet sen sohvalle ja kartoittaneet jokaisen kolon, jota emme ole tukkineet. Merkkipäivän kunniaksi tenavat saivat myös nimet. Viralliset menevät Kissaliiton rekisteriin ja lempinimillä niitä kutsutaan ainakin siihen asti kun ne muuttavat uusiin koteihinsa.

Hessu on kuvioltaan mitted ja väriksi veikkaan edelleen suklaata.

Esikoispoika Hessu on ollut koko ajan pentueen painavin. Se on kiltti lullukka, jota siskot pomottavat mennen tullen. Hessulla on myös mahtavat unenlahjat. Sisarukset voivat rymytä ympärillä miten hyvänsä, mutta Hessu pysyy umpiunessa. Nimekseen Hessu saa FI*Dollgarden's Hesperis, joka tarkoittaa illakkoa, hyväntuoksuista, kaksivuotista kukkakasvia.

Hedda on kuvioltaan mitted ja väriltään joko sini- tai lilakilpikonna.

Tytöistä vanhin on Hedda, topakka ikiliikkuja, joka lähtee heti miukuen kipittämään kohti pentuhuoneen porttia, kun se aukeaa. Hedda on selvästi seikkailijaluonne, sillä se oli myös ensimmäisenä punnertamassa itseään pentulaatikon laidan yli ja kiipeämässä sohvalle. Nimekseen Hedda saa FI*Dollgarden's Hedera, joka tarkoittaa murattia, seiniä ja puita pitkin kiipeilevää köynnöstä.

Huge on kasvattanut jo hienot maitohampaat. Kuvioltaan se on bicolour ja väriltään sininen tai lila.

Huge on toinen pentueen pojista - lempeäluonteinen ja rauhallinen. Ruoka maittaa sille niin hyvin, ettei mamman nuoltavaksi jää sen annoksesta montaakaan murua. Nimeksi Hugelle tuli FI*Dollgarden's Helleborus, joka tarkoittaa jouluruusua, joulunaikaan ruukuissa yleensä valkoisena myytävää herkkää kukkaa, jonka voi istuttaa myös puutarhaan.

Heta on kuvioltaan bicolour ja väriltään ilmeisesti ruskeakilpikonna.

Hetalla on pentueesta kaikkein hauskimmat raitakorvat. Se on tytöistä pienin, mutta pyrkii jo niin Heddan kannoille, että saattaa mennä pian ohi. Jotain vauvamaista Hetassa kuitenkin on. Ihan kuin se olisi muita nuorempi. Heta sai nimekseen FI*Dollgarden's Helianthella, auringonkukkaa muistuttavan päiväntähden mukaan.

Hilma on kuvioltaan mitted ja väriltään todennäköisesti sinikilpikonna.

Nuorin pennuista, Hilma, on tytöistä isokokoisin ja luulin sitä ensin pojaksi. Heta on hyvin päättäväinen pikkuneiti. Sen mielestä esteet on tehty raivattaviksi, eikä varsinkaan veljistä tarvitse välittää. Heta on hauska pörröturkkinen nallukka, jolla on ihana leveä naama. Nimekseen se sai FI*Dollgarden's Heuchera, joka tarkoittaa keijunkukkaa, sirokukkaista perennaa, jonka lehdet voivat olla hyvinkin erikoisen väriset.

Kaimat kansainvälisen politiikan huipulta

Dollgarden's G-pennut

Nyt pentuhuoneemme pesässä on kollinelikko varttunut jo kohta neljän viikon ikään ja on aika paljastaa poikalauman kutsumanimet. Päätin tällä kertaa jatkaa samaa teemaa, millä niiden emon pentue aikoinaan nimettiin. Ne ristiäiset tosin piti ottaa uusiksi, sillä vähän myöhemmin emo ja sen sisarukset paljastuivat kaikki tytöiksi.

Tällä kertaa sukupuolet ovat taatusti oikeat, sillä ne on määritetty eläinlääkäriasemalla heti syntymän jälkeen. .

Kaikki G-pentueen tenavat ovat todella isokokoisia. Niistä viimeinenkin ylitti 500 gramman rajapyykin noin kolme päivää aiemmin kuin aikaisempien pentueideni kollipennut. Toisaalta myös niiden emo Sylvi on isoin naaraani ikinä, eikä Turre-isäkään ole mikään pikkumies.

Jack ei viitsisi millään poseerata, mutta pysyy sen verran paikoillaan, 

että saadaan kuva otettua.

Jack on ilmeisesti koko pentueen ainoa sininen. "Ilmeisesti" siksi, etten vieläkään ole ihan varma sen pointtiväristä. Se on hyvin tumma, mutta sävyltään valosta riippuen vähän erilainen kuin muilla. Sekä pentujen emolla että isoäidillä on molemmilla hyvin tummat pointit (korvat, tassut ja naamio), mutta sinisiä ne silti ovat. Jackin etutassuissa on kauniit kuviot. Takatassuissa saappaiden korkeus on näyttelyjen kannalta rajatapaus, mutta nykyään ei niiden kanssa enää olla kovin tarkkoja, jos kissa on muuten hyvä. Ja siltä Jack vaikuttaa.

Pikkuinen Jimmy on vähän ihmeissään päästessään ensimmäistä 

kertaa pentuhuoneen sohvalle.

Jimmy on pointtiväreiltään selvästi ruskea. Sekä etutassujen sukat että takatassujen saappaat ovat ainakin toistaiseksi virheettömät, joten Jimmy sopisi mainiosti perheeseen, jota kissanäyttelyharrastus kiinnostaa.  Jimmyn mielestä kaikkein hauskinta puuhaa on painiminen veljien kanssa. 

Bill on kova poika juttelemaan. Se naukuu mielipiteensä myös 

mammalle, joka yrittää komentaa sitä.

Bill on tässä isojen pikkukollien sakissa se kaikkein isoin. Se veti kaulan muihin heti alussa, ja on koko ajan pysytellyt noin 30 grammaa muita edellä. Mielenkiintoista nähdä, tasoittuuko ero myöhemmin. Bill on niin ikään ruskea. Sen etutassuissa kuvio on oikein hyvä, takatassuissa värillinen alue vähän valahtaa toisessa jalassa, mutta ei liian pahasti.

Barackin etutassujen sukat ovat melko pienet ja takatassujen 

saappaatkin rajatapaus. 

Nyt viimeistään kaikki tajuavat, mistä pennut ovat saaneet nimensä, sillä neljännen pikkukollin kutsumanimi on Barack. Se sai nimensä häntänsä mustan kynsilakkamerkin perusteella. Muuten sen pointtivärit ovat ruskeat. Barack oli pitkään pentueen kevyin, mutta on nyt kuronut kaulan kiinni. 

Barack (Obama), Bill (Clinton), Jimmy (Carter) ja Jack (John F. Kennedy) ovat tietysti kaikki USAn demokraattipuolueesta valittuja presidenttejä. Pois se minusta, että olisin alkanut kutsua pentuja George W:ksi tai Richardiksi. Myönnettäköön, että Ronaldia hetken harkitsin, mutta päätin sitten pitää linjani.

F-pennut saivat viralliset nimet

Dollgarden's F-pentue

Nyt Fumikon pennut ovat jo niin isoja, että on aika rekisteröidä ne. Rekisteröintiä varten tarvitaan tietysti viralliset nimet, joten ei muuta kuin Viljelykasvien nimistö taas käteen ja selaamaan F-kirjaimen kohdalta.

Harmillisesti F-alkuisissa kasvien tieteellisissä nimissä on paljon tytöille sopivia: Fuchsia, Freesia, Fritillaria... mutta vähemmän miehekkäitä s-päätteisiä. Piti siis tehdä kompromisseja ja ottaa kasvisuvun lisäksi lajinimi antamaan a-päätteiseen nimeen lisäpotkua.

Sulo ei kuvaushetkellä meinannut millään pysyä paikoillaan enkä 

saanut siitä ainuttakaan täysin terävää kuvaa. 

Sulosta tuli Dollgarden's Fagus Sylvatica eli euroopanpyökki. Komean kokoinen puu kuvastaa Suloa, hyvin, sillä se on pentueen isokokoisin ja hyvin terhakka energiapakkaus. Sulon lempiharrastus on paini. Onneksi veljiä riittää harjoitusvastustajiksi. Sulo etsii vielä omaa perhettä, ja olisi todella mukavaa, jos tuleva perhe veisi sen joskus myös kissanäyttelyyn, sillä Sulo vaikuttaa oikein lupaavalta pennulta.

Sulo on varattu ja muuttaa tammikuussa Helsingin Kulosaareen.

Luulimme Sumua ensin tytöksi ja sitä kutsuttiin aluksi Siruksi. Kun pennun paino nousi lähes samalla käyrällä Sulon kanssa, aloin epäillä, että olimme erehtyneet. Tytöt ovat nimittäin lähes aina selvästi poikia pienempiä. Kun eläinlääkäri oli vahvistanut epäilyni oikeiksi, ei auttanut kuin vaihtaa nimeä. Sumu on pennuista ainoana väriltään sininen. Siksi siitä tuli Dollgarden's Festuca Glauca eli sininata, Sumulla on myös tavallista pörröisempi turkki, joten se on ulkonäöltään nimensä mukainen.

Sisu saa vierailijoita lähiaikoina, mutta siitä ei ole vielä tehty varausta.

Sisu on toistaiseksi ollut pennuista pienikokoisin, mutta tilanne saattaa korjaantua, sillä sen ruokahalu on hirmuinen. Sen jälkeen kun tenavat alkoivat syödä kiinteää ruokaa, se on ahminut veljienkin sapuskat. Koska se on ruskea colourpoint ja yleisväritykseltään siis melko tumma, se sai nimekseen Dollgarden's Fraxinus Nigra eli mustasaarni. 

Söpö on juuri herännyt päiväunilta ja vielä vähän uninen.

Söpö on pentueen ainoa bicolour-kuvioinen. Siinä missä veljet ovat riehupettereitä, Söpö on harkitsevainen runopoika. Ei toki säikky tai pelokas, mutta selvästi tarkkailija luonteeltaan. Se sai siksi nimekseen Dollgarden's Filipendula Rubra eli preeria-mesiangervo, joka on kaunis ja herkkä perenna. Söpö on varattu ja muutaa joulun jälkeen Tampereelle viettämään leppoisaa lemmikinelämää.

Pikkukollit saivat kutsumanimet

Dollgarden's F-pentue

Kutsumanimien keksiminen pennuille on aina hauskaa. Usein ne tulevat sattumalta jonkin ulkoisen piirteen tai muun mukaan. Tällä kertaa olin antanut ensimmäiset ristiäiset Elyn päänvaivaksi. Minä keksin sitten rekisteriin menevät viralliset nimet.

Sulosta tulee isona karski kollinköriläs.

Ruskea mitted -tenava on tähän asti kulkenut painontarkkailulistoilla nimellä "Liila" häntämerkkinsä mukaan. Nyt se sai nimekseen Sulo. Muut elämäni varrella tapaamani Sulot ovat yleensä olleet karskeja äijänköriläitä. Tämä Sulo ei ole vielä niin karski eikä edes köriläs, mutta hyvää vauhtia matkalla siihen suuntaan. Se on nimittäin ollut koko ajan painavin koko porukasta. Sulo on myös kaikin puolin lupaava pentu. Sen kuviotkin näyttäisivät olevan kohdillaan, joten olisi mukavaa, jos se saisi myös näyttelyistä kiinnostuneen kodin.

Sisu on luonteeltaan nimensä veroinen. Se osaa pitää puolensa.

Sisu sai nimensä varmaankin siksi, että se on porukan pienin. Sisun painonnousu on edennyt sykäyksittäin ja se on välillä tarvinnut myös lisämaitoa. Olemme miettineet onko se vain laiska syöjä vai häviääkö se veljilleen tissitappeluissa. Jälkimmäinen teoria ei ole oikein uskottava, sillä Sisu taistelee vimmatusti vastaan, kun sen suuhun työnnetään maitoruiskun tuttia. Olemmekin Elyn kanssa päätelleet, että noin reipas epeli ei voi olla sairas tai muuten rassukka. Sisu on ruskea colourpoint, eli sen tassut ovat kokonaan tummat. Erityisiä virheitä siinä ei ole, joten sen näyttelymahdollisuudet riippuvat aika lailla siitä, miten sen paino ja olemus kehittyvät.

Söpöllä on suloinen kissanpojan ilme.

Söpö on selvästi vienyt sijoitusmammansa sydämen - siitä juontuu sen nimikin. Söpö on ruskea bicolour, joka painon kehitykseltään on porukan keskikastia. Sen valkoiset kuviot ovat naamiossa kauniin tasaiset, mutta takatassujen takana on harmillisia ruskeita läikkiä, jotka näyttelyissä eivät ole suotavia. Tosin jos Söpö muuten kehittyy hyvin ja siitä tulee komea kolli, myös pikku virheitä voidaan näyttelyissä katsoa sormien läpi. 

Siru järjesti meille yllärin.

Kun otsikossa puhuin pikkukolleista, en unohtanut Sirua. Eilen nimittäin alkoi vahvasti näyttää siltä, että sekin on kolli eikä naaras kuten olemme luulleet. Sirulla on siis nimenvaihto edessä... Ensimmäiset epäilykset heräsivät, kun Siru veteli painokäyrillä ihan Sulon kintereillä. Yleensä tytöt ovat selvästi kollipoikia kevyempiä. Siru on sininen colourpoint ja kaikin puolin lupaavan näköinen. Olisi mukavaa, jos sen ostaja haluaisi käydä sen kanssa näyttelyissä edes joskus.

Nimet rekisteriin

Nyt kun oikea sukupuoli vihdoin selvisi, laitoin myös rekisteröinnin eteenpäin. Nimet etsin jälleen Ella Rädyn ansiokkaasti kokoamasta Viljelykasvien nimistöstä (Puutarhaliitto). Ensimmäistä kertaa pystyin käyttämään kasvisuvun lisäksi myös lajinimeä, sillä aiemmin kirjainmäärä oli tiukasti rajattu 27:ään. Ja joka pennun nimi alkaa tietysti kasvattajanimelläni, eli Dollgarden's.

Kuuden viikon iässä pentujen silmät eivät vielä katso ihan samaan suuntaan, 

mutta asia korjaantuu kyllä muutamassa viikossa.

Urhosta tuli Erica Cinerea eli harmaakellokanerva, jota kasvaa luonnossa Keski-Euroopassa. Samalla tyttöä alettiin kutsua Ericaksi, sillä Urho ei enää oikein sovi sen uuteen identiteettiin.
Erica on viehkeä pikkuneiti, jolta toistaiseksi ei ole löytynyt varsinaisia virheitä. Vain valkoinen V naamiossa on sen verran niukka, että sillä ei ehkä tavoitella Best in Show -meriittejä. Mutta jos ei ihan terävimmälle huipulle tähdätä, kissan kehtaa kyllä hyvin viedä näyttelyynkin. Kunhan naamion väri lähiaikoina alkaa tummua, tummat silmänaluset maastoutuvat siihen täysin, ja hiukan surullinen ilme häviää.
Luonteeltaan Erica on reipas ja kiipeää kuin orava. Yleensä se valloittaa kiipeilytelineen korkeimman tason, joka on tähän asti kuulunut joko emolle tai mummolle. Ericaa ei yhtää haittaa, vaikka emo kieppuu sen ympärillä yrittäen löytää itselleen tilaa pennun vierestä. Se vain rötköttää leveästi keskellä alustaa - muut maatkoon missä mahtuvat.
Yritän löytää Ericalle hyvän sijoituskodin, sillä toivon sen myöhemmin jatkavan sukua.

Manu pysyy kerrankin paikoillaan kuvausta varten.

Manun rekisterinimi kalskahtaa komealta: Elettaria Cardamomum. Kasvi on tietenkin kardemumma, eteläintialainen maustekasvi, jonka kaikki leipurit tuntevat. Kutsumanimenä Manu on edelleen voimassa kunnes sen tuleva perhe keksii sille uuden nimen.
Manu on varsinainen kehruukone ja kellii mielellään sylissä. Se on myös vilkas tenava, joka leikkii ja ryntäilee iloisesti ympäri pentuhuonetta. Mutta kun väsy iskee, Manu tepsuttaa mamman maitobaariin ja sammuu emon vatsavilloihin.
Manu on varattu Beatrizille ja Reinalle Herttoniemeen.

Maru on herkuttelija ja pitää erityisesti hyla-kermaviilistä.

Maran kutsumanimestä tuli sukupuolen vaihtumisen jälkeen Maru. Kyllä, samanniminen on se japanilainen kissa, joka ahtautuu erilaisiin laatikoihin youtube-videoissa. Tämä pentu sai kutsumanimensä kuitenkin ihan käytännön syistä, sillä täysin uusien nimien opettelu olisi vienyt kasvattajan pään yhä pahemmin pyörälle.
Rekisterinimeltään Marusta tuli Emilia Coccinea eli emilia, joka on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava tupsun näköinen asterikasvi. Maru on pennuista pörröisin karvaturri, suloinen ja leikkisä luonteeltaan. Sille on haussa hyvä ja rakastava lemmikkikoti.

Sylvi osaa halutessaan hurmata ja poseerata supersöpösti.

Myös Saulilla oli nimenvaihdos edessä, kun paljastui, että se onkin tyttö. Sen tuleva omistaja päätti kuitenkin pysyä presidenttisarjassa ja nimetä neitosen Sylviksi. Rekisterinimeksi tuli Elmera Racemosa eli tiukuterttu, joka on Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvava rikkokasvi. Elmera-suvun eri lajeista valitsin racemosan siksi, että se kuvastaa mielestäni hyvin tämän neitokaisen raisua luonnetta. Sylvi ei turhia kainostele, vaan paahtaa pienillä tassuillaan menemään mitä hurjimmista paikoista. Se keikkuu rohkeasti sohvan käsinojan kapealla reunalla kurkkimassa, kun alla joku asioi hiekkalaatikolla. Sylvi on myös yleensä ensimmäisenä ruokalautasen ääressä ja mussuttaa ensin oman annoksensa ja sen jälkeen muiden ylijäämät.
Sylvi on varattu Ristolle Kallioon. Perheessä asustele jo luksuspalveluista ja alati lisääntyvistä kiipeilytelineistä nauttimassa viime kesän pentueen Sakke. Toivottavasti pikkusisko osaa käyttäytyä tulevassa kodissaan...

Suurmiesten kaimat

Tämän viikon aikana pentujen elämässä on ohitettu useita merkkipaaluja: ne ovat aloittaneet jaloittelun pentuhuoneen lattialla, mammanmaidon lisäksi ruokavalioon on tullut penturuokavelli ja pentujen kutsumanimet ovat vakiintuneet. Tulevat perheet saavat tietysti päättää itse, mikä on kissan lopullinen kutsumanimi, mutta ensimmäisen nimen ne saavat jo meillä, jotta niitä ei tarvitsisi kutsua tunnistemerkkiensä mukaan liilahännäksi, turkoosihännäksi, pinkkihännäksi ja punahännäksi. Tässä vaiheessa varmasti arvaattekin, miksi niin monella kasvattajalla on tyttöpentu nimeltä Pinkki.

Yritin tätä blogipäivitystä varten kuvata kaikki vauvat kauniisti pentuhuoneen sohvalla sinisen huovan päällä. Katin kontit! Osa pennuista kyllä kökötti huovalla nätisti, jos ei rangaistusvanki-ilmeitä oteta huomioon, mutta pari vilperttiä ei millään pysynyt paikoillaan.

Urho syntyi pennuista ensimmäisenä. Pienempänä se protestoi aina kovaäänisesti, kun nostin sen pesästä punnittavaksi. Tahto on edelleen vahva, vaikka Urho on nykyään jo tottunut käsittelyyn, ja viihtyy hyvin sylissä siliteltävänä. Kuten kaikilla tässä pentueessa, sen naamioväri on sininen. Kuvioltaan se on bicolour. Ainakaan toistaiseksi Urhosta ei ole löytynyt värivirheitä, joten se saattaa hyvinkin sopia myös näyttelykastraatiksi.

Urho rauhoittui kuvausta varten vasta aikansa riehuttuaan. 

Manu syntyi pentueeseen toisena, ja nyt jokainen jo hoksaa, mistä naperot ovat nimensä saaneet. Manu uskoo olevansa joukon johtaja. Se on rohkea ja hyvin utelias kissa, joka mielellään provosoi muita riehumaan. Näin omin silmin, kuinka se jo alle 3-viikkoisena puri veljään takamukseen! Manu on kuvioltaan mitted ja vaikuttaa toistaiseksi niin lupaavalta, että mieluiten myyn sen kotiin, joka on halukas käymään sen kanssa kissanäyttelyissä ainakin silloin tällöin.

Manu jähmettyi poseeraamaan kuin Paavo Väyrynen

Mara on ihana laiskanpulskea löllykkä ja karvaturri. Kuvasta sitä ei huomaa, mutta se näyttää muita isommalta tuuhean turkkinsa ansiosta. Todellisuudessa kaikki pennut ovat hyvin samankokoisia. Välillä painavin on Manu, välillä Mara, mutta kaikkien paino on suunnilleen 10-20 gramman sisällä. Aluksi luulin että Mara on vähän hidasälyinen, kun tuntui että se jäi aina haahuilemaan viimeisenä maitobaarin liepeille. Tosin painonnousun perusteella se on kyllä saanut oman osuutensa. Mara on kuvioltaan bicolour, mutta valkoinen V jää sen verran matalaksi, että etsin pennulle perhettä, jossa se saa nauttia leppoisesta lemmikinelämästä.

Mara on ehdottomasti pentueen ykkösnallukka, joka selvästi inhoaa kuvattavana olemista.

Sauli on pentueen kuopus - sinnikäs ja terhakka tenava, joka aluksi oli kaikkein pienin, mutta nyt on lähes saavuttanut veljensä painonnousussa. Se on ensimmäisenä tutkimassa, kun pentuhuoneeseen tulee jotain uutta ja kiinnostavaa. Se on myös päässyt korkeimmalle farkunlahjekiipeilyssä: melkein polveen asti. Sauli on kuvioltaan bicolour, mutta valkoinen V on persoonallisesella tavalla kiepsahtanut kuonon päällä ylösalaisin, ja sininen naamio peittää myös pennun kuonon. Tämän vuoksi olen suunnitellut Saulille tulevaisuutta hemmoteltuna lemmikkipentuna.

Otin Saulista parikymmentä kuvaa, joista tämä oli paras. Pentu ei suostunut pysymään paikoillaan.

Viralliset rekisterinimensä pennut saavat parin viikon kuluttua, kun rekisteröin ne Kissaliittoon. Viljelykasvien nimistö kaivetaan silloin taas esiin ja avataan tällä kertaa E-kirjaimen kohdalta.

Vihdoinkin nimet!

Tähän asti pennut ovat kulkeneet värikoodeilla syntyessä saatujen kynsilakkamerkkien perusteella: punainen, liila, vihreä, kulta ja sininen. Mutta nyt kun niiden persoonalliset piirteet ovat alkaneet yhä enemmän näkyä, oli pakko viimein keksiä paremmat nimet. Avasin siis taas Viljelykasvien nimistön, tällä kertaa D-kirjaimen kohdalta.

Jostain syystä hyviä tyttömäisiä nimiä löytyy aina enemmän kuin pojille sopivia. Nytkin monta hienoa nimeä piti hylätä. Ankaran karsinnan jälkeen nämä nimet vihdoin läpäisivät prosessin:

FI*Dollgarden's Deutzia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Ruusa

Ruusa on sievä ja hyvin tyttömäinen pentu, jolla kuviot ovat melko lailla kohdallaan. Korvien asento näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä, samoin pään muoto. Silmien väristä on vielä vaikeaa sanoa mitään. Ruusa rakastaa läheisyyttä. Se kiipeää aina aamutohvelini päälle nököttämään, kun istahdan pentuhuoneen sohvalle.
Nimi Deutzia tarkoittaa nietospensasta.

FI*Dollgarden's Dahlia, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Lilli

Lilli syntyi vain 77 gramman painoisena, mutta se on jo nyt ottanut kiinni isosiskonsa. Eikä ihme, sillä Lilliä ei baaritappelussa voita kukaan. Kun mamma kerran nousi seisomaan kesken imetyksen, Lilli jäi riippumaan nisästä ilmaan! Eikä tämä ole liioittelua...
Lilli on siis hyvin päättäväinen pieni kissa. Kun aloin tarjoilla kiinteää ruokaa, se laittoi aluksi kaikki neljä tassuaan tanaan kynnet harallaan ja alkoi kiemurrella kuin mato. Mutta kun sille kerran valkeni, että ruoka on hyvää, lautanen alkoi tyhjentyä melkein itsestään.
Lillillä on takajaloissa pari läikkää kantapään alapuolella, mutta muuten sen kuviot ovat kohdallaan ja korvien asento hyvä.
Dahlia eli daalia on varmasti tuttu kasvi useimmille.

FI*Dollgarden's Dianthus, Rag n 04
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Kusti

Kustista on kasvamassa iso kolli. Se on luonteeltaan varsinainen riehupetteri, mutta eiköhän ikä tuo mukanaan itsehillintää. Näin käy useimmille ragdolleille. Nyt Kusti tutkii innokkaasti pentuhuoneen jokaisen nurkan ja kirjahyllyn koloset sekä tietysti mamman hiekkalaatikon, jossa on harmillisesti kulkuaukko vähän liian korkealla. Se tosin ei Kustia estä kiipeämästä sisään.
Kustilla on kuviot kohdallaan, korvien sijoittumista vielä tarkkaillaan.
Nimi Dianthus tarkoittaa neilikkaa.

FI*Dollgarden's Dicksonia, Rag n 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Vikke

Vikke oli syntyessään pentueen painavin, ja sen kasvukäyrä on koko ajan myöhemminkin kulkenut muiden yläpuolella. Luonteeltaan Vikke on rauhallinen mietiskelijä, joka silloin tällöin antautuu painimatsiin, kun jompikumpi veljistä oikein yllyttää.
Kun ruokalautanen asetetaan pentuhuoneen lattialle, Vikkeä ei tarvitse kahdesti käskeä. Se alkaa kiireesti mussuttaa annostaan, ja jos nälkä on kova, jatkaa sujuvasti viereisellä annoksella.
Viken V-kuvio on vähän liian kapea tuodakseen menestystä näyttelyissä, mutta lemmikkipennuksi se on aivan erinomaisen söpö.
Nimi Dicksonia tarkoittaa vähän eksoottisempaa kasvia, puusaniaista, joka ei suomalaisissa puutarhoissa vielä menesty.

FI*Dollgarden's Dictamnus, Rag a 03
Kutsutaan toistaiseksi nimellä Sakke

Pentueen ainoa sininaamio on ihana nallukka, joka yhdessä veljensä Kustin kanssa tekee parhaansa järjestääkseen actionia pentuhuoneeseen. Ruokalautaselle Sakke kiirehtii melkein yhtä kiireesti kuin Vikke, mutta painossa se häviää vielä molemmille veljilleen. Turkki on kuitenkin niin pörröinen, että Sakke vaikuttaa kokoaan isommalta.
Saken naama on ihanan leveä ja korvat hyvin sijoittuneet, mutta V-kuvio niin matala, että luvassa on tulevaisuus rakastettuna lemmikkinä.
Nimi Dictamnus tarkoittaa perennaa nimeltä mooseksenpalavapensas.

Vaikka kaikilla pennuilla on jo kutsumanimi, tuleva omistaja voi vapaasti muuttaa sen haluamakseen pennun luovutuksen jälkeen tai pitää ennallaan.

Hyvässä seurassa

Pentujen rekisterikirjat tulivat vihdoin viime viikolla. Jännitys alkoi jo kohota, sillä Kissaliiton toimisto jäi kuun vaihteessa kesälomalle. Viime metreille asti tuli rekisteröintipapereihin täydennyspyyntöjä - jopa dokumenteista, jotka Kissaliittoon oli lähetetty jo vuosia sitten.

Kuvassa on Pirkon sukutaulu, mutta nimeä ja sukupuolta lukuunottamatta Tertun ja Unskin rekisterikirjat ovat aivan samanlaiset. Jokaisella rotukissalla kuuluu olla rekisterikirja, josta voi nähdä sen esivanhemmat. FiFeen kuuluvan Kissaliiton rekisterikirjoihin on merkitty neljä polvea taaksepäin. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua lukukelpoiseksi.) Ellei kissalla ole rekisterikirjaa, se on ulkonäöltään rotukissaa muistuttava kotikissa. Kissanpennut rekisteröidään pian syntymän jälkeen ennen luovutusta. Myöhemmin kissaa ei enää voi rekisteröidä, ellei rotu hyväksy uusia, rodunmukaisia kissoja noviiseina, kuten esimerkiksi eurooppalaisessa rodussa tehdään. Ragdolleihin ei noviiseja kuitenkaan oteta.

Kissan nimen alkuosa (Dollgarden's) on kasvattajanimi, joka tulee kaikille samassa kissalassa syntyneille pennuille. Toinen nimi (Campanula) on kasvattajan kissalle antama rekisterinimi. Moni kasvattaja nimeää pentueet aakkosjärjestyksen mukaisesti, mutta nimi voi noudattaa myös jotakin teemaa. Esimerkiksi kollipoikamme Eurovisions San Francisco tulee kissalasta, joka nimeää pentunsa euroviisukappaleiden mukaan.

Nimen edessä tai yläpuolella on sen kissanäyttelyssä saavuttama titteli. Monni on Grand International Champion (GIC) ja pentujen isä Mino on Champion (CH). Rekisterinumeron edessä on maatunnus. FI tai FIN tarkoittaa Suomea, mutta pennuilla on sukujuuria mm. Tanskassa (DK), Tsekissä (CH), Ruotsissa (S) ja Hollannissa (NL). Siitoskissoja tuodaan usein ulkomailta, sillä ienessä populaatiossa kaikki kissat olisivat muuten pian sukua toisilleen.
Nykyään rekisterikirjoihin merkitään nähtävästi myös vanhempien HCM-status (HCM = Hypertrofic Cardio Myopathy), eli tieto siitä, kantavatko ne geeniä, joka aiheuttaa ragdolleissa ja muutamassa muussa kissarodussa esiintyvää sydänsairautta. Kumpikaan tämän pentueen vanhemmista ei kanna HCM-geeniä, mutta kannattaa muistaa, että on myös muita sairauksia aiheuttavia geenejä, joita ei pystytä toteamaan geenitesteillä. Jos huono tuuri käy, kaksi resessiivistä eli väistyvää geeniä napsahtaa yhteen ja aiheuttaa jonkin ikävän sairauden. Aivan kuten ihmisilläkin. Pentujen esivanhempien ei kuitenkaan tiedetä sairastaneen perinnöllisiä sairauksia.

Pentujen emon veriryhmää ei jostain syystä ole merkitty rekisteriin. Olenkohan unohtanut merkitä sen lomakkeeseen? Monni on veriryhmältään B, mutta tällä on merkitystä vain, jos kissaa käytetään kasvatukseen. Kissojen veriryhmät periytyvät eri lailla kuin ihmisten, sillä A- ja B-kissoille ei voi syntyä AB-pentua. A-veriryhmä on yleisin, joissakin roduissa on myös B-veriryhmää ja kaikkein harvinaisin on AB.

Kaunosilmä, Kellokukka ja Kehäkukka

Eilen pennut saivat viralliset nimet samalla kun täytimme Kissaliittoon lähetettävät rekisteröintipaperit. Entiseen tapaan nimet on valittu kasvien tieteellisten nimien mukaan. Virallinen nimi tulee kissan rekisterikirjaan ja sitä käytetään esimerkiksi näyttelyssä. Kutsumanimen uusi omistaja saa tietysti päättää itse. Kuvat on ottanut Tuija Peura, toinen pentujen isän omistajista.

Pennuista ensimmäisenä syntynyt Uno eli Unski sai nimen Dollgarden's Coreopsis. Toivotaan, että nimi on enne, sillä se tarkoittaa kaunosilmää, päivänkakkaran näköistä keltaista syysperennaa. Unski on luonteeltaan penkkiurheilija. Se istuu monesti vieressä seuraamassa, kun sen kaksi siskoa painivat pitkin lattiaa. Välillä se saattaa huitaista tyttöjä tassullaan kuin vauhtia lisätäkseen, joten ei sekään ihan nynnerö ole. Kun matalareunainen hiekkalaatikko tuotiin pentuhuoneeseen, Unski korkkasi sen ja oppi samantien sisäsiistiksi. Sen lempiruoka tällä hetkellä on silputtu possunsuikale.
Unski on varattu Mintulle Espooseen.

Pirkosta tuli Dollgarden's Campanula eli kellokukka. Kellokukkien sukuun kuuluvat mm. sinikello, harakankello, peurankello jne. Pirkko, myös Paksu-Pirkoksi kutsuttu, oli jo syntyessään pentueen painavin ja edelleen sillä on koko ajan ollut noin 30 grammaa enemmän painoa kuin sisaruksilla. Pirkko lähti pentueesta ensimmäisenä liikkeelle, mutta nykyään Terttu on saavuttanut sen aktiivisuudessa. Terttu ja Pirkko ovat kuin paita ja peppu. Kun ne ovat hereillä, pentuhuoneen lattialla pyörii nonstop-sirkus, jossa tytöt kilpailevat temppujen hurjuudessa.
Pirkon toisessa takajalassa on valkoisessa saappaassa läikkä, minkä vuoksi se ei välttämättä saavuta menestystä näyttelyissä. Seuraan vielä sen kehitystä ennen kuin päätän, haluanko antaa sen sijoitukseen ja jatkamaan sukua vai myynkö sen lemmikiksi.

Tertun nimi, Dollgarden's Calendula, tarkoittaa kehäkukkaa, joka on varmasti kaikille tuttu. Terttu on pennuista pienikokoisin, mutta siitä voi silti tulla oikein hyvän kokoinen aikuinen naaras. Aika sen näyttää. Tällä hetkellä Tertun paino kohoaa mukavasti ja se on kovasti mieltynyt penturaksuihin, jotka turvotan kosteiksi vedellä. Terttu on ilmiselvästi apina ainakin henkisesti. Kun istahdan pentuhuoneen sohvalle, se lähtee heti kiipeämään lahjettani pitkin syliin. Tänään se oli päässyt kiipeämään sohvalle ja pyöri siellä ihmetellen mitä tekisi, kun sisarukset olivat jääneet lattialle. Terttu myös temppuilee mielellään kukkulan kuninkaana pentujen kiipeilytelineen päällä.
Terttu on kuvioiltaan virheetön, joten se sopii hyvin näyttelykissaksi. Sillä on myös kaunis leveä naama, hyvän väriset silmät ja kivasti sijoittuneet korvat. Seurailen Tertunkin kehitystä ja mietin, kumpi tytöistä sopisi paremmin jalostukseen sijoituskissana.

Pentuesittelyssä Bromus

Kaikki pennut ovat nyt saaneet viralliset nimet ja rekisteröintipaperit on lähetetty Kissaliittoon. Tällä kertaa nimien keksiminen oli hieman hankalaa, sillä b-alkuisia kasvien tieteellisiä nimiä on jostain syystä melko vähän.

Pennuista nuorin, Kuopukseksi kutsuttu poika, sai nimekseen Bromus. Nimi on lainattu kattaralta, joka on heinän tyyppinen, kuivakukkakimpuissa käytetty ikikukka.

Pikku Bromus on luonteeltaan lempeä ja rauhallinen. Toki se telmii sisarustensa kanssa, mutta se enemmänkin peesailee muita kuin ryntäilee kärkijoukoissa. Väriltään se on sininen ja kuvioltaan colourpoint. Bromuksen silmät ovat kauniin keskisiniset ja pointtivärit näkyvät jo tummina. Nyt melkein kahdeksan viikon ikäisenä se painaa 950 grammaa. Hyvän kokoinen kisu siis.

Bromus on täysin näyttely- ja siitostasoinen uros, mutta tarvittaessa olen valmis myymään sen myös lemmikiksi.

Kissanristiäiset

Tänään annoimme pennuille nimet. Koska kissalani nimessä on puutarhateema, halusin sen jatkuvan myös pentujen nimissä. Olin selaillut ahkerasti Viljelykasvien nimistöä, ja onneksi A-kirjaimen kohdalla oli runsaasti valinnanvaraa. Lopulta päädyin nimeämään pennut perennojen tieteellisten nimien mukaan. Pentujen ostajat voivat tietysti kutsua niitä ihan millä nimillä haluavat, mutta näillä nimillä ne rekisteröidään Kissaliitossa. Pojasta tuli Dollgarden's Amaranthus revonhäntä-kasvin mukaan. Poika on lisännyt painoaan reilusti ja mennyt jo kaikkien siskojen ohi. Se ei koskaan missaa aterioita ja käy vielä mamman kupillakin närppimässä kuivamuonaa. Neiti A:n nimeksi tuli Dollgarden's Alchemilla (poimulehti). Alkemistit uskoivat aikoinaan, että poimulehden keräämistä vesipisaroista voi tehdä kultaa, ja siitä kasvi sai tieteellisen nimensä. Neiti on kerännyt kasvaessaan lisää rohkeutta ja laittaa jo hyvin hanttiin siskoilleen, jotka ovat vähän väliä härnäämässä sitä. Itse se ei kuitenkaan tappeluita yleensä aloita. Neiti C:stä eli Nokitassusta tuli Dollgarden's Anemone (vuokko). Pölypallon näköinen pentu on luonteeltaan hyvin aktiivinen. Se pyrkii tekemään lähempää tuttavuutta jopa Väinön kanssa, josta muut pennut eivät juuri piittaa. Neiti D on nyt Dollgarden's Artemisia (maruna). Se on myös varsinainen Tättähäärä, joka on koko ajan joko painimassa Nokitassun kanssa tai härnäämässä kahta muuta. Se on älykäs pentu, joka viihtyy kyllä hyvin sylissäkin.