Vaikka ragdollit ovat ihania lullukoita, kaikki niistä eivät ole sylikissoja. Osa saattaa viihtyä sylissä pitempään - varsinkin jos niitä samalla harjataan - mutta monesti ne hyppäävät pois, kun päästät irti.
Sen sijaan ragdollit ovat ehdottomasti seurakissoja. Ne haluavat olla siellä missä tapahtuu. Kun istumme iltaisin olohuoneessa katsomassa telkkaria (tai päivittämässä blogia läppäri sylissä), kissat lojuvat vieressä sohvalla ja kiipeilytelineen tasoilla. Jos lähden tyhjentämään tai täyttämään tiskikonetta, pennut haluavat ehdottomasti olla mukana. Isommille kissoille se ei enää riitä ohjelmanumeroksi, ellei ruokakuppi kilahda pöytään. Erityisen innokas aputiskari on Pirkko (kuvassa). Jos nostan se sivuun, etteivät kahvitipat likaisista kupeista tippuisi sen päälle, se on sekunnissa taas hommissa. Jos avaan jääkaapin, pennut ovat heti tutkimassa hyllyjä. Ne työntävät kuonoaan jopa pakastimen ovenrakoon, mutta sen vetokoreihin ne eivät onneksi pääse.
Viime viikolla tiskasin keittiössä käsin ison kasan muovisia kukkaruukkuja, joissa olin kasvattanut erilaisia taimia puutarhaani ja kasvimaalle. Pirkko naukui jalkojen juuressa niin vetoavasti, että hellyin poikkeuksellisesti nostamaan sen tiskipöydälle. Pikkukisua ei märkä tiskipöydä haitannut tippaakaan. Se istua nökötti hievahtamatta tiskipöydän reunalla ruukkuvuoren vieressä ja tuijotti herkeämättä tiskiharjan liikkeitä multaisessa pesuvedessä.
Pari päivää sitten paistoin kesän ensimmäisen mustikkapiirakan. Vilkaisin ympärilleni, ennen kuin avasin kuuman uuninluukun, mutta kun käänsin selkäni, Pirkko oli salamana paikalla ja länttäsi tassunsa avoimen luukun päälle! Tönäisin välittömästi sen pois, heitin piirakkavuoan uuniin ja sieppasin pennun tutkiakseni miten tassulle kävi. Polkuanturoissa ei näkynyt jälkiä palovammasta, mutta pidin silti tassua valuvan kylmän veden alla kunnes Pirkko alkoi puolen minuutin kuluttua protestoida. Päästin sen lattialle ja tenava lähti iloisesti kipittämään ontumatta. Huh, ainakaan tassu ei vaikuttanut kipeältä... Avasin uuninluukun uudestaan ja kokeilin, kuinka kuumaan kohtaan tassu oli osunut. Yllätyksekseni sisäpuolen lasi oli luukun reunassa vain lämmin. Tällä kertaa kävi hyvä tuuri, mutta tapahtuma oli itselleni hyvä muistutus siitä, että pentujen kanssa pitää olla todella tarkkana. Ne todella ehtivät joka paikkaan!
