sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ja rauha laskeutui taloon

Tällä viikolla kaikki pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Ensimmäisenä lähti keskiviikkona Fumiko (ent. Ruusa), joka muutti meistä muutaman kilometrin päähän Fallkullaan, Koillis-Helsinkiin. Samassa perheessä asuu kaksi kotikissaa, koira ja hamstereita, joten eläinkavereita ja leikkiseuraa ei tule puuttumaan - kunhan ensin tutustutaan kunnolla.
  Vuoden kuluttua Fumikon on tarkoitus jatkaa sukua ja synnyttää kaksi Dollgarden's-pentuetta. Pikkuneitiä tullaan näkemään myös näyttelyissä. Debyyttinsä se suorittanee Surokin näyttelyssä Lahdessa tammikuun puolivälissä.
Fumiko odottelee lähtöä kaninkuljetusboksin päällä. Vieressä on eläintarvikekaupan pentureppu ruokanäytteineen.

Perjantaina illansuussa vein Saken uuteen kotiinsa Kallioon, Helsingin kantakaupunkiin. Siellä sitä oli vastassa kaksi pennun hoitoon omistautunutta palvelijaa ja viiden tähden hotellipalvelut. Ensimmäinen ilta sujui raportin mukaan hyvin - paljon leikkiä, välillä sylitorkut ja ruokakin maistui. Olen varma, että Sakesta tulee hyvin hemmoteltu ja onnellinen kissa.
Sakke (vas.) lähdössä. Lilli ja Robin päättelivät, että jotain jännää on meneillään ja halusivat olla mukana. 
Saken tyylikäs astiasto uudessa kodissa. 

Lauantaiaamuna oli Lillin vuoro mennä kaninlaatikkoon. Ajelimme Espoon Kivenlahteen ja Lilli kesti puolen tunnin matkan hienosti. Vain kerran takapenkiltä kuului vieno 'Miu'. Perillä odotti 12-vuotias Miisu-rouva kahden palvelijansa kanssa. Miisu on ruskeanaamio persialainen - väritykseltään siis hyvin samanlainen kuin Lilli. Vanha rouva ihmetteli hiukan, mikä omituinen otus kotiin nyt ilmestyi, mutta suhtautui pentuun hienosti. Olin pessyt Lillin, kuten muutkin pennut, edellisenä iltana ennen luovutusta, jotta sen mukana ei lähtisi hermostuttavan paljon vieraiden kissojen hajuja. Ilmeisesti keino tepsi, sillä Miisu nuuhki Lilliä, mutta pysyi aivan rauhallisena.
  Yön Lilli vietti palvelijoittensa sängyssä, ja seuraavana aamuna se olikin raportin mukaan jo niin kotiutunut, että pisti pystyyn kunnon penturiehunnan Miisun kummastellessa vieressä.
Lilli lähtövalmiina reppuineen.

Lauantai-iltapäivällä oli sitten Viken vuoro lähteä uuteen kotiin Helsingin Herttoniemeen. Vanhassa rintamamiestalossa odotteli mukava nuori perhe ja 14-vuotias kissarouva Viivi. Vikke on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja hyväkäytöksinen nuorimies. Aikansa tutkittuaan uutta ympäristöä se käpertyi kehräämään perheen äidin syliin. Päiväunilta uutta perheenjäsentä tervehtimään herätetty Viivi ei ainakaan heti innostunut tulokkaasta, vaan sähisi parin metrin päässä. Vikke ei tästä huolestunut, vaan pysytteli tyytyväisenä uusien ihmistensä lähellä.
  Myös Vikke pääsee mahdollisesti kokeilemaan kissanäyttelyä. Toivottavasti tapaamme siellä keväällä!
Vikke lähdössä kohti uutta kotiaan.

Sunnuntaiaamuna kotona oli siis enää Robin (ent. Kusti). Se oli hyvin ihmeissään, mihin muut olivat menneet, eikä ruokakaan maistunut entiseen malliin, kun ei ollut kavereita kirittämässä syömistä. Puolilta päivin Robinkin sitten sukelsi kaniboksiin ja lähdimme ajelemaan kohti Helsingin Kumpulaa.
  Alkumatkan Robin piti takapenkillä kunnon konserttia, mutta rauhoittui sitten, kun ehdimme pitemmälle. Perillä se tutki uuden kotinsa huolellisesti samalla kommentoiden. Myöhemmin se rauhoittui leikkimään lasten legoilla ja malttoi myös syödä, joten eiköhän elämä uudessa kodissa pian asetu uomiinsa.
Vikke ihmettelee silmät pyöreinä, mihin kaikki sisarukset katosivat.

Jokaisen kasvattajan tärkein ja vaikein tehtävä on löytää pennuilleen hyvät kodit, joissa ne voivat viettää koko elämänsä rakastettuina ja hyvin hoidettuina lemmikkeinä. Jos kissaa laiminlyödään tai se laitetaan kiertoon eteenpäin kenties montakin kertaa, kasvattaja on epäonnistunut tehtävässään.
  Vaikka pennuista on aina haikeaa erota, olen todella onnellinen siitä, että ne ovat olleet uusissa kodeissaan odotettuja ja toivottuja. Pienten tassujen töminä on nyt siirtynyt muihin huusholleihin ja hyvä niin. Meillä vedetään hetki henkeä ja seuraavaa pentuetta ryhdytään puuhaamaan ensi vuoden puolella, kunhan keksin, miten saan sen sovitettua työkiireisiini. Siihen asti tämä pentublogi pitää taas taukoa.

3 kommenttia:

  1. Niinjoo mulla on ragdolli kans ;) jos huvittaa voit katsoa kuvia mun blogista :
    allunhullut.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja kuvia! Jatka ihmeessä kuvaamista, sinulla on selvästi silmää siihen. Allu varmasti nauttii ulkoilusta, mutta kannattaa harkita valjaiden hankkimista sen varalta, että Allun pikku päähän pälkähtää syöksyä kohti seikkailuja.

      Poista