Reippaina lääkärissä

Erica nököttää tutkimuspöydällä ihmeissään, kun
eläinlääkäri painelee stetoskooppia sen kylkiin. 

Eilen pennut täyttivät 9 viikkoa ja kävivät merkkipäivän kunniaksi myös saamassa ensimmäisen rokotuksensa. Lisäksi joka pentu tarkastettiin muutenkin päästä varpaisiin ja hännänpäähän. Mitään epätavallista ei löytynyt keneltäkään, ja kasvattajakin saattoi huokaista helpotuksesta.

No ei kyllä ole napatyrää, tuumii Sylvi, kun täti tunnustelee vatsanpeitteitä.

Painavin pennuista on edelleen Sylvi, joka sai vaakalukemaksi 1,33 kg. Vaikka ero ei ole suuri, Sylvi tuntuu käsissäkin muita lihaksikkaammalta ja rotevammalta. Ihan lähellä perässä tulee kuitenkin Maru, 1,29 kg, joka myös viihtyy pitkään ruokakupin ääressä. Hiukan edellisiä kevyempiä ovat Manu, 1,22 kg, ja Erika, 1,16 kg, joille ruoka välillä maistuu, välillä taas ei.

Manua ihmetyttää vaaka, joka on ihan erilainen kuin kotona pentuhuoneessa.

Toisinaan pennuilla kuuluu vielä ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa sydämestä pieni sivuääni, joka häviää pennun kasvaessa. Näillä pennuilla sivuääntä ei kuulunut. Tosin ensin ei meinannut kuulua mitään muutakaan, sillä joka tenava kehräsi äänekkäästi tutkimuspöydällä. Onneksi eläinlääkärillä oli kikka kolmonen: kun tutkimushuoneen vesihana käännettiin täysillä päälle, pentu hämääntyi äänestä hetkeksi ja hurina lakkasi.

Maru ei olisi millään malttanut pysyä tutkimuspöydällä paikoillaan.

Rokotus on aina hiukan jännittävä hetki. On kurjaa, jos siitä jää pennulle epämiellyttävä muisto, sillä piikkikammo hankaloittaa kissan terveydenhoitoa myöhemmin. Siksi pidän rokotettaessa pennun lähelläni lujassa otteessa ja rapsutan samalla tuntuvasti sitä korvan takaa. Strategia toimi, sillä yksikään pentu ei inahtanutkaan, kun piikki upposi kankkuun.
Kissathan rokotetaan aina takajalan lihakseen, ei niskaan kuten koirat. Pistokset lisäävät kasvainriskiä, ja niskasta kasvaimen hoitaminen on hankalampaa kuin kankusta. Kannattaa puuttua kiireesti asiaan, jos enimmäkseen koiria hoitava eläinlääkäri alkaa nostaa ihopoimua niskasta rokotusta varten.

Ericalle tehtiin myös veriryhmän määritys, sillä olin suunnitellut sille tulevaisuutta emokissana. Oli olemassa 1/8 riski, että sen veriryhmä on B, joka muuten ei vaikuta mitenkään kissan terveyteen, mutta kasvatuksessa se on hankala.
B-veriryhmän kolleja on Suomesta todella vaikeaa löytää, ja jos B-naaras astutetaan A-veriryhmän kollilla, pentujen mahdollinen A-veriryhmä synnyttää emon veressä vasta-aineita, jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa jopa pentujen kuoleman. Vasta-aineet siirtyvät pentuun ensimmäisten 16 tunnin aikana maidossa, joten emo ei saa imettää silloin pentujaan, ja näitä joudutaan ruokkimaan letkun avulla. Osa kasvattajista ei pidä tätä ongelmana, mutta itse olen tehnyt tämän kerran, enkä halua kokea sitä toista kertaa. Sen verran traumaattista se oli sekä emolle että minulle.
Tällä kertaa huono tuuri osui kohdalle, sillä Erican veriryhmätulos oli B. Jouduin siis luopumaan kasvatussuunnitelmista ja Ericasta tulee lemmikkipentu, jota toivottavasti nähdään myös näyttelyissä.