On hauskaa huomata, kuinka pentujen luonne erottuu jo kolmiviikkoisena, sillä nyt seitsemän viikon ikäisenä kaikkien persoonallisuus on kehittynyt aivan siihen suuntaan kuin kuukausi sitten oletin.
Anemone (edessä) on ihana nallukka, joka myös mielellään härnää sisaruksiaan
ja provosoi niitä painimaan. Se on saanut lempinimen Monni.
Poika Amaranthus (tuolinjalan takana) taas viihtyy loikoilemassa sohvalla ihmisten vieressä. Kyllä se lähtee painiinkin mukaan, mutta on selvästi harkitsevaisempi kuin hurjimmat siskonsa.
Alchemilla (keskilattialla hiirtä vahtimassa) on sen sijaan varsinainen sylikissa. Se kiipeää oma-aloitteisesti sohvalla lueskelevan viereen ja nukahtaa siihen. Tosin se on myös joukon ketterin kiipeäjä, joka mielellään lähtee pentuhuoneen ulkopuolelle tutkimusmatkalle.
Artemisia (leikkimökin ovella) on selvästi saanut riehugeenin tuplana. Se jaksaa leikkiä vaikka kuinka pitkään ja kieppuu usein Anemonen kanssa keränä pitkin lattioita. Ne ovat kuitenkin parhaita kavereita, sillä leikin jälkeen ne nukahtavat päiväunille kylki kyljessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti