Nimet rekisteriin

Nyt kun oikea sukupuoli vihdoin selvisi, laitoin myös rekisteröinnin eteenpäin. Nimet etsin jälleen Ella Rädyn ansiokkaasti kokoamasta Viljelykasvien nimistöstä (Puutarhaliitto). Ensimmäistä kertaa pystyin käyttämään kasvisuvun lisäksi myös lajinimeä, sillä aiemmin kirjainmäärä oli tiukasti rajattu 27:ään. Ja joka pennun nimi alkaa tietysti kasvattajanimelläni, eli Dollgarden's.

Kuuden viikon iässä pentujen silmät eivät vielä katso ihan samaan suuntaan, 

mutta asia korjaantuu kyllä muutamassa viikossa.

Urhosta tuli Erica Cinerea eli harmaakellokanerva, jota kasvaa luonnossa Keski-Euroopassa. Samalla tyttöä alettiin kutsua Ericaksi, sillä Urho ei enää oikein sovi sen uuteen identiteettiin.
Erica on viehkeä pikkuneiti, jolta toistaiseksi ei ole löytynyt varsinaisia virheitä. Vain valkoinen V naamiossa on sen verran niukka, että sillä ei ehkä tavoitella Best in Show -meriittejä. Mutta jos ei ihan terävimmälle huipulle tähdätä, kissan kehtaa kyllä hyvin viedä näyttelyynkin. Kunhan naamion väri lähiaikoina alkaa tummua, tummat silmänaluset maastoutuvat siihen täysin, ja hiukan surullinen ilme häviää.
Luonteeltaan Erica on reipas ja kiipeää kuin orava. Yleensä se valloittaa kiipeilytelineen korkeimman tason, joka on tähän asti kuulunut joko emolle tai mummolle. Ericaa ei yhtää haittaa, vaikka emo kieppuu sen ympärillä yrittäen löytää itselleen tilaa pennun vierestä. Se vain rötköttää leveästi keskellä alustaa - muut maatkoon missä mahtuvat.
Yritän löytää Ericalle hyvän sijoituskodin, sillä toivon sen myöhemmin jatkavan sukua.

Manu pysyy kerrankin paikoillaan kuvausta varten.

Manun rekisterinimi kalskahtaa komealta: Elettaria Cardamomum. Kasvi on tietenkin kardemumma, eteläintialainen maustekasvi, jonka kaikki leipurit tuntevat. Kutsumanimenä Manu on edelleen voimassa kunnes sen tuleva perhe keksii sille uuden nimen.
Manu on varsinainen kehruukone ja kellii mielellään sylissä. Se on myös vilkas tenava, joka leikkii ja ryntäilee iloisesti ympäri pentuhuonetta. Mutta kun väsy iskee, Manu tepsuttaa mamman maitobaariin ja sammuu emon vatsavilloihin.
Manu on varattu Beatrizille ja Reinalle Herttoniemeen.

Maru on herkuttelija ja pitää erityisesti hyla-kermaviilistä.

Maran kutsumanimestä tuli sukupuolen vaihtumisen jälkeen Maru. Kyllä, samanniminen on se japanilainen kissa, joka ahtautuu erilaisiin laatikoihin youtube-videoissa. Tämä pentu sai kutsumanimensä kuitenkin ihan käytännön syistä, sillä täysin uusien nimien opettelu olisi vienyt kasvattajan pään yhä pahemmin pyörälle.
Rekisterinimeltään Marusta tuli Emilia Coccinea eli emilia, joka on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava tupsun näköinen asterikasvi. Maru on pennuista pörröisin karvaturri, suloinen ja leikkisä luonteeltaan. Sille on haussa hyvä ja rakastava lemmikkikoti.

Sylvi osaa halutessaan hurmata ja poseerata supersöpösti.

Myös Saulilla oli nimenvaihdos edessä, kun paljastui, että se onkin tyttö. Sen tuleva omistaja päätti kuitenkin pysyä presidenttisarjassa ja nimetä neitosen Sylviksi. Rekisterinimeksi tuli Elmera Racemosa eli tiukuterttu, joka on Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvava rikkokasvi. Elmera-suvun eri lajeista valitsin racemosan siksi, että se kuvastaa mielestäni hyvin tämän neitokaisen raisua luonnetta. Sylvi ei turhia kainostele, vaan paahtaa pienillä tassuillaan menemään mitä hurjimmista paikoista. Se keikkuu rohkeasti sohvan käsinojan kapealla reunalla kurkkimassa, kun alla joku asioi hiekkalaatikolla. Sylvi on myös yleensä ensimmäisenä ruokalautasen ääressä ja mussuttaa ensin oman annoksensa ja sen jälkeen muiden ylijäämät.
Sylvi on varattu Ristolle Kallioon. Perheessä asustele jo luksuspalveluista ja alati lisääntyvistä kiipeilytelineistä nauttimassa viime kesän pentueen Sakke. Toivottavasti pikkusisko osaa käyttäytyä tulevassa kodissaan...