lauantai 27. syyskuuta 2014

Pikkukissat rekisterissä

Pentujen rekisterikirjat ovat saapuneet. Nimet on kirjoitettu oikein, sukupuolet ovat oikein, samoin syntymäaika... eli kaikki näyttäisi olevan kunnossa!

Rekisterikirjan kannessa lukee kissan rekisterinimi sekä monesko Kissaliittoon
rekisteröity kissa se on. Päällimmäisenä on Manun rekisterikirja.

Kaikilla Kissaliittoon rekisteröidyillä rotukissoilla on aina rekisterikirja. Jos sitä ei tule pennun mukana, pitää hälytyskellojen soida lujaa ja myyjältä on syytä löytyä hyvä selitys. Toki rekisteröinti voi jostain syystä olla kesken, mutta silloin myyjän tulee pystyä todistamaan, että se on ainakin vireillä.

Aina välillä kuulee jonkun sanovan, että "kissahan se tärkein on, mitä väliä rekisterikirjalla on lemmikkikissalle". Tai "sain pennun vähän halvemmalla, kun sitä ei ole rekisteröity".
No, totuus on, että pennun rekisteröinti maksaa 34 euroa, joten se on vähäinen kustannus kasvatustyössä. Enemmän kustannuksia lisäävät eläinlääkärin tarkastukset, tunnistesirutus, vanhempien terveystutkimukset, laadukas ruoka, astutusmaksut pentujen isän omistajalle jne.

Jos pentua ei ole rekisteröity, on melko varmaa, ettei myyjäkään ole rekisteröity rotukissakasvattaja eikä hän ole käynyt vaadittavaa kasvattajakurssia. Hän on todennäköisesti ostanut lemmikkitasoisen naaraan ja jättänyt leikkauttamatta sen myyntisopimuksen vastaisesti.
Koska kukaan oikea kasvattaja ei lainaa siitosurostaan tällaiselle henkilölle, uros on samoin lemmikkitasoinen, jostain syystä kastroimatta jätetty. Kummallekaan ei yleensä ole tehty mitään terveystutkimuksia, eikä pentuja ole välttämättä edes rokotettu.

Rekisterikirja takaa, että pentujen kasvatus on tapahtunut tiukkojen sääntöjen mukaisesti ja että niillä terveysasiat ovat todennäköisesti kunnossa.

Sivun yläreunassa ovat kissan omat tiedot ja alla ruudukossa esivanhempien tiedot.

Jokainen kasvattaja vaikuttaa valinnoillaan sekä omien kasvattiensa geneettiseen terveyteen, myös omalta osaltaan koko suomalaisen ragdoll-populaation tulevaisuuteen ja terveyteen.

Rekisterikirjan keskiaukeamalta löytyvät esivanhemmat neljä sukupolvea taaksepäin. Näidenkin pentujen sukutaulusta löytyy ruotsalainen, tanskalainen, saksalainen, tsekkiläinen, espanjalainen, kanadalainen ja australialainen kissa. Jotta Suomen ragdoll-populaatio pysyisi geneettisesti terveenä, rekisteröidyt kasvattajat tuovat säännöllisesti uusia kasvatuskissoja ulkomailta. Jokainen varmasti arvaa, ettei tämä ole halpaa puuhaa.

Sukutaulun vasemmassa reunassa ovat pennun vanhemmat, isä ylempänä ja emo alla. Ylimpänä vanhempien ruudussa on tunnistesirun numero, sen alla veriryhmä ja sen alla käsittämätön kirjainrimpsu, joka kertoo kantaako kissa ragdolleilla aiemmin yleistä geeniä, joka aiheuttaa sydänsairautta nimeltä hypertrofinen kardiomyopatia (HCM). HCM-geeni selviää nykyään geenitestillä, josta vaaditaan vanhemmilta todistus ennen kuin pentue voidaan rekisteröidä. Molemmilla vanhemmilla on merkintä N/N eli kumpikaan ei ole sairautta aiheuttavan geenin kantaja.

Tämän alla on kissan mahdollinen titteli. Pentujen isä Huisku (Sunrunner's Rohan) on valmistunut championiksi, Sinksu-emo ei ole liian pienten sukkiensa vuoksi käynyt näyttelyissä kuin kerran.
Tittelin alla on kissan rekisterinimi ja rekisterinumero, rodun, värin ja kuvion ilmaiseva EMS-koodi sekä kissan syntymäaika.

Vaikka kissa ei kävisi näyttelyissä, rekisterikirjan takasivulle kannattaa merkityttää rokotukset. Sieltä ne on aina helppo tarkistaa, kun alkaa mietityttää, olisiko kissan taas aika saada tehosterokotus.

Tänään pennut täyttivät 8 viikkoa ja viikon kuluttua ne saavat ensimmäisen rokotuksensa. Olen eläinlääkärini suosituksesta tarkoituksella lykännyt rokotusaikaa viikolla, jotta niiden emoltaan maidossa saamat vasta-aineet eivät enää häiritsisi rokotuksen tehoa.

Pikkutytöt jakselevat mainiosti. Ne temuavat ympäri taloa, kiipeilevät, pomppivat ja riehuvat juuri niin kuin terveiden pentujen tulee tehdä. Syliin nostettaessa käynnistyy kehräys, ja jos väsy yllättää, ne kiipeävät nukkumaan joko vanhaan nojatuoliin tai isoimman kiipeilytelineen toiseksi ylimmälle tasolle. Mutta niiden kehityksestä ja kuulumisista kerron enemmän seuraavassa päivityksessä.

Siskonpeti korkealla kiipeilytelineessä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti