maanantai 7. lokakuuta 2013

Leikitään hippaa!

Kusti on vaipumassa uneen Monni-tädin kainalossa.

Nyt on tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että tarkkoja kuvia pennuista saa vain niiden nukkuessa. Muun ajan ne syöksähtelevät olohuoneesta keittiöön, keittiöstä ruokatilaan, eteenpäin makuuhuoneeseen ja taas olohuoneeseen. Elleivät sitten hyppele kiipeilytelineissä leikkimässä kukkulankuningasta. Erityisen kivaa on tulla telineen ylähyllyltä alas mahdollisimman uhkarohkeaa ja vaikeaa reittiä. Ensin pää edellä puoleen väliin putkea, sitten kiepautus yhden tassun varassa pylly alaspäin. Hyppy viereisen tuolin selkänojalle, hetki kieppumista sen reunalla ja lopuksi tömähdys lattialle. Ei ihme, että palvelusväellä on välillä hermot riekaleina.

Aikuisena ragdollit ovat melkoisia sohvaperunoita, ja tämäkin pentue edistyy lupaavasti Sohva I -alkeiskurssilla. Kun mieheni loikoilee illalla sohvalla, koko lauma parkkeeraa itsensä hänen ympärilleen. Yksi kainaloon, toinen selkänojan viereen jäävään rakoon, pari jalkopäähän ja viides koukussa olevien jalkojen alle. Ketään ei tunnu kiinnostavan minun nojatuolini ja olen miettinyt, mahtaako se johtua tuolista vai minusta.

Kun lepotunti on ohi, alkaa taas vehtaus. Veljekset harrastavat ryhmäpainia, tytöt leikkivät hippaa sohvan selkänojalla. Aikuiset kissat katsovat parhaimmaksi pysytellä sivummalla. Vain jos joku pennuista lähtee haahuilemaan yksin muualle, uskollinen lapsenvahti Monni seuraa perässä ja paimentaa karanneen lampaan takaisin laumaan.

Ylihuomenna koko lauma pääsee ensimmäiselle automatkalleen eläinlääkäriin, jossa ne saavat ensimmäisen kahdesta rokotuksestaan. Kaikki menee todennäköisesti hyvin, sillä yleensä tilanne on niin jännittävä ja ihmeellinen, ettei varsinaiseen piikkiin ehditä edes kiinnittää huomiota.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti