Seuraavana päivänä hain kellarin jämäkankaiden kaapista tiheäsilmäistä verkkotrikoota ja ompelin Ainolle essun. Yläosa kiinnittyi lenkillä kaulan ympäri ja helmasta lähti kuminauhalenkki kummankin jalan ympäri. keskellä oli nauha, jonka sidoin selän taakse. Taas seurasi uusi halvauskohtaus, mutta tällä kertaa asu toimi. Pennut yrittivät kovasti etsiä pääsyä tisseille, mutta turhaan. Aamulla essu kuitenkin löytyi roikkumasta pelkän kaulalenkin varassa. Houdini oli keplotellut itsensä irti kahleista.
Nyt on parhaillaan meneillään seurantajakso. Pennut on tavattu imemästä vain kerran, ja nisät ovat jo paremman näköiset. Mutta jos tilanne kääntyy huonompaan suuntaan, joudun kai valmistamaan Ainolle hihattoman ja lahkeettoman kokovartalohaalarin. Vai osaavatkohan pennut sittenkin avata sen selässä kulkevan vetoketjun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti