lauantai 12. lokakuuta 2013

Lääkäritäti räpläsi

Ruusa Kirsi Juutin tutkittavana.

Viime torstaina kissoillemme oli varattu CatVetistä oikein erikoispitkä aika. Ainolta poistettiin hammaskiveä, jota varten se piti tietysti nukuttaa. Kun mummo oli lähetetty höyhensaarille, oli pentujen rokotusten ja tarkastusten vuoro.

Jokainen pentu tutkittiin vuorotellen päästä varpaisiin. Sydän kuunneltiin, pentu punnittiin ja lopuksi rokotettiin. Yhdelläkään pennuista ei ollut purentavikaa, napatyrää tai häntäknikkiä. Rintalastat olivat kunnossa, samoin luusto muuten. Silmät eivät rähmineet eikä nenä vuotanut. Pyllytkin olivat puhtaat. Pienet sydämet tikittivät napakasti, mutta Kustilta kuului vielä pieni vaaraton sivuääni, joka häviää iän myötä - todennäköisesti jo seuraavaan rokotuskertaan mennessä.

Pennuilla on syntyessään sydämessä ns. sikiöaikaisen verenkierron oikoreittejä eli muutama pieni aukko, jotka ensimmäisten viikkojen aikana sulkeutuvat. Jos pentu kasvaa nopeasti, aukkojen sulkeutuminen saattaa hidastua, mikä aiheuttaa pienen sivuäänen. Ilmiö on melko tavallinen, eikä siinä siis ole kysymys sydänviasta. Edellisessä pentueessani sivuääni kuului molemmilla tytöillä, mutta hävisi myöhemmin. Tavallisella stetoskoopilla - jota useimmat eläinlääkärit käyttävät - se ei välttämättä edes kuuluisi, mutta CatVetissä käytetään erikoisherkkää keskosille tarkoitettua stetoskooppia, jonka avulla sivuääni erottuu.

Kuten etukäteen arvelin, pennut eivät juuri huomanneet rokotuspiikkiä. Rapsuttelin jokaista samaan aikaan voimakkaasti korvan takaa, ja vain Kusti vingahti hiukan, kun piikki painui kankkuun.

Ruusalta otettiin myös verinäyte, koska siitä on suunniteltu suvunjatkajaa ja halusin selvittää sen veriryhmän. B-veriryhmä on siitoksessa ongelmallinen, koska A-kolliin yhdistettynä A-veriryhmän perineet pennut alkavat muodostaa emon veressä vasta-aineita. Vasta-aineet siirtyvät pentuun äidinmaidon mukana, joten emo ei saa imettää pentuja 18 tuntiin. Jokainen voi kuvitella, kuinka stressaavaa tämä on sekä emolle että kasvattajalle, joka joutuu letkuruokkimaan pentuja neljän tunnin välein tuona aikana. B-veriryhmän kolliin yhdistettynä vasta-aineita ei tietenkään synny, mutta B-kollin löytäminen on äärimmäisen hankalaa.

Onneksi Ruusan veriryhmä on A, joten mitään ongelmia ei sen suhteen ole tiedossa. Pikkuneiti suhtautui toimenpiteeseen rauhallisesti eikä rimpuillut yhtään, vaikka etutassun suoneen työnnettiin ohut neula.

Kaikilla kollipennuilla olivat kivekset myös jo laskeutuneet, mutta kovin pitkään ne eivät pääse niistä iloitsemaan. Koska ketään niistä ei ole tarkoitus käyttää siitokseen, niille tehdään varhaiskastraatio jo ennen luovutusta toisen rokotuskerran jälkeen.

1 kommentti:

  1. Tuli taas opittua se päivän uusi asia, nimittäin tuo veriryhmien vaikutus siitosasioissa! Mukava blogi muutenkin, jään seurailemaan. :)

    http://purrfectinglife.blogspot.fi/

    VastaaPoista