Pehmeä ja lämmin - mitä muuta hyvältä tyynyltä voisi odottaa?
Tänään pennut täyttivät viikon, ja toistaiseksi kaikki on mennyt erinomaisesti. Ruokahalu on ollut hyvä, jokainen on tuplannut reilusti syntymäpainonsa ja vain kerran olen joutunut antamaan tilkan lisäruokaa kuopukselle, jolla toisen vuorokauden painonnousu jäi 9 grammaan. Hyväksyttävä alarajahan on 10 grammaa vuorokaudessa. Sen jälkeen pahnanpohjimmainenkin on käyttänyt ahkerasti hyväkseen mamman maitobaaria, eikä painonnousussa ole ollut mitään ongelmia.
Sinikka hoitaa vauvojaan hellästi ja huolellisesti. Suurimman osan päivästä se viettää pentulaatikossa, jonne edelleenkin tarjoilen myös sen ateriat. Parin tunnin välein se käy jaloittelemassa muualla talossa, mutta 10 minuutin kuluttua palaa taas lastensa luokse. Juuri tällainen hyvän kasvatusemon kuuluukin olla! Hyvä luonne ja vahvat emonvaistot ovat rodunjalostuksen kannalta tärkeimmät, ja vasta sen jälkeen katsotaan ulkomuotoa.
En edelleenkään ole täysin varma pentujen sukupuolista. Arvailuja on, mutta en viitsi vielä kertoa niitä ennen kuin saan varmuuden. Olenkin miettinyt, mahtaako tämä tunnistamisen vaikeus johtua jotenkin emon hormoneista, sillä Sinikan edellisen pentueen kanssa oli aivan sama tilanne. Poikapentujen nappulat eivät tahdo erottua. Sen sijaan vanhempien, nyt jo kastroitujen naaraideni pennuista osasin jo heti syntymän jälkeen tunnistaa sukupuolen.
Kuviot sen sijaan näkyvät nyt selvästi. Kaksi pennuista on mitted-kuvioisia (tumma kuono) ja kaksi bicolour-kuvioisia (valkoinen kiila keskellä naamaa). Kaikki ovat väriltään sinisiä, kuten molemmat vanhemmatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti