Suurmiesten kaimat

Tämän viikon aikana pentujen elämässä on ohitettu useita merkkipaaluja: ne ovat aloittaneet jaloittelun pentuhuoneen lattialla, mammanmaidon lisäksi ruokavalioon on tullut penturuokavelli ja pentujen kutsumanimet ovat vakiintuneet. Tulevat perheet saavat tietysti päättää itse, mikä on kissan lopullinen kutsumanimi, mutta ensimmäisen nimen ne saavat jo meillä, jotta niitä ei tarvitsisi kutsua tunnistemerkkiensä mukaan liilahännäksi, turkoosihännäksi, pinkkihännäksi ja punahännäksi. Tässä vaiheessa varmasti arvaattekin, miksi niin monella kasvattajalla on tyttöpentu nimeltä Pinkki.

Yritin tätä blogipäivitystä varten kuvata kaikki vauvat kauniisti pentuhuoneen sohvalla sinisen huovan päällä. Katin kontit! Osa pennuista kyllä kökötti huovalla nätisti, jos ei rangaistusvanki-ilmeitä oteta huomioon, mutta pari vilperttiä ei millään pysynyt paikoillaan.

Urho syntyi pennuista ensimmäisenä. Pienempänä se protestoi aina kovaäänisesti, kun nostin sen pesästä punnittavaksi. Tahto on edelleen vahva, vaikka Urho on nykyään jo tottunut käsittelyyn, ja viihtyy hyvin sylissä siliteltävänä. Kuten kaikilla tässä pentueessa, sen naamioväri on sininen. Kuvioltaan se on bicolour. Ainakaan toistaiseksi Urhosta ei ole löytynyt värivirheitä, joten se saattaa hyvinkin sopia myös näyttelykastraatiksi.

Urho rauhoittui kuvausta varten vasta aikansa riehuttuaan. 

Manu syntyi pentueeseen toisena, ja nyt jokainen jo hoksaa, mistä naperot ovat nimensä saaneet. Manu uskoo olevansa joukon johtaja. Se on rohkea ja hyvin utelias kissa, joka mielellään provosoi muita riehumaan. Näin omin silmin, kuinka se jo alle 3-viikkoisena puri veljään takamukseen! Manu on kuvioltaan mitted ja vaikuttaa toistaiseksi niin lupaavalta, että mieluiten myyn sen kotiin, joka on halukas käymään sen kanssa kissanäyttelyissä ainakin silloin tällöin.

Manu jähmettyi poseeraamaan kuin Paavo Väyrynen

Mara on ihana laiskanpulskea löllykkä ja karvaturri. Kuvasta sitä ei huomaa, mutta se näyttää muita isommalta tuuhean turkkinsa ansiosta. Todellisuudessa kaikki pennut ovat hyvin samankokoisia. Välillä painavin on Manu, välillä Mara, mutta kaikkien paino on suunnilleen 10-20 gramman sisällä. Aluksi luulin että Mara on vähän hidasälyinen, kun tuntui että se jäi aina haahuilemaan viimeisenä maitobaarin liepeille. Tosin painonnousun perusteella se on kyllä saanut oman osuutensa. Mara on kuvioltaan bicolour, mutta valkoinen V jää sen verran matalaksi, että etsin pennulle perhettä, jossa se saa nauttia leppoisesta lemmikinelämästä.

Mara on ehdottomasti pentueen ykkösnallukka, joka selvästi inhoaa kuvattavana olemista.

Sauli on pentueen kuopus - sinnikäs ja terhakka tenava, joka aluksi oli kaikkein pienin, mutta nyt on lähes saavuttanut veljensä painonnousussa. Se on ensimmäisenä tutkimassa, kun pentuhuoneeseen tulee jotain uutta ja kiinnostavaa. Se on myös päässyt korkeimmalle farkunlahjekiipeilyssä: melkein polveen asti. Sauli on kuvioltaan bicolour, mutta valkoinen V on persoonallisesella tavalla kiepsahtanut kuonon päällä ylösalaisin, ja sininen naamio peittää myös pennun kuonon. Tämän vuoksi olen suunnitellut Saulille tulevaisuutta hemmoteltuna lemmikkipentuna.

Otin Saulista parikymmentä kuvaa, joista tämä oli paras. Pentu ei suostunut pysymään paikoillaan.

Viralliset rekisterinimensä pennut saavat parin viikon kuluttua, kun rekisteröin ne Kissaliittoon. Viljelykasvien nimistö kaivetaan silloin taas esiin ja avataan tällä kertaa E-kirjaimen kohdalta.