Vanhin kissamme Väinö on seitsemänkiloinen, utelias ja vähän yksinkertainen kastraattikolli, joka ilmestyy salamannopeasti paikalle, kun ruokaa on jaossa. Pennut fanittavat Väinöä kuin rock-tähteä. Kaikki mitä eno tekee, on cool.Tänään Monni ja Artemisia nyrpistelivät, kun laitoin päivällismössön niiden eteen tavanomaisella matalalla teevadilla. Ei ollut nälkä, eikä ruoka kiinnostanut. Mutta kun siirsin saman mössön syvempään kuppiin, josta Väinö tavallisesti syö, ruokahalu heräsi välittömästi. Väinön ansiota taitaa olla myös se, että pennut oppivat sisäsiisteiksi todella nopeasti. En itse ollut lainkaan tyytyväinen, kun Väinö kävi kusaisemassa pentujen hiekkalaatikkoon kun silmä vältti. Pennut kuitenkin oppivat näköjään matkimalla, sillä hyvin nopeasti Väinön megapissojen vierestä alkoi löytyä pikkuliruja.
Väinö ei itse ihailusta juuri piittaa. Se kyllä sietää kärsivällisesti sen, että pennut tungeksivat sen kylkeen päiväunille ja hyppelevät sen hännän päälle tai selkään. Välillä se kuitenkin selvästi kyllästyy temuamiseen ja painuu jonnekin kauemmaksi huilimaan. Yksi sen suosikkipaikoista on pentulaatikko, sillä siellä tenavia ei ole tavattu enää pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti