Pennut ovat nyt yhdeksän viikon ikäisiä, enkä oikein tiedä kuka on henkisesti riippuvaisin imetyksestä, ne vai Aino. Ainon kaksi alinta nisää ovat edelleen aivan ruvella, mutta silti se välillä näyttäisi suorastaan kutsuvan pentuja luokseen. Yhtäkkiä nurkan takaa alkaa kuulua hillitöntä hurinaa, ja kun tulen paikalle, vähintään pari pentua on mönkimässä Ainon vatsavilloissa nisää etsien tai siinä jo kiinni.Ompelemani suojaessu estää pääsyn ainakin alimpaan nisäpariin, mutta se kiusaa Ainoa niin selvästi, että pidämme taas taukoa sen käytöstä. Kaikkein innokkaimmin mamman maitoa on kinuamassa Artemisia. Tenava tepsuttaa Ainon vieressä ja työntää samalla kuonoaan sinnikkäästi sen vatsan alle. Jos Aino antaa periksi, koko porukka hyökkää mamman päälle ja kellistää sen selälleen. Hetken kuluttua, kun imu alkaa tuntua liian epämukavalta, Aino kampeaa itsensä pystyyn ja häipyy paikalta - Artemisia perässään.
Saadakseen olla rauhassa Aino hyppää välillä pehmustamattomalle puutuolille, jolle pennut eivät vielä pääse. Jos vierotusprosessi ei pian etene, taidan viedä tammikuun lopulla Ainon ja Väinön kyläilemään Nellin luo, jotta katkaisu varmasti saadaan aikaan ennen kuin pennut lähtevät uusiin koteihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti